Viime lokakuun Sotilasaikakauslehdessä Ted Rönnberg avasi keskustelun merivartiotaktiikka -käsitteen sisällöstä. Kirjoitus kirvoitti allekirjoittaneessa sen verran ajatuksia, että päätin kehitellä samaa teemaa ja jatkaa keskustelua. Pohdintani tuloksen olen puristanut otsikkoon ja oheisessa kirjoituksessa perustelen ajatustani.
Merivartioinnista
Tartuttaessa käsitteeseen, on se analyysiä varten syytä purkaa tekijöihinsä. Sanassa merivartiotaktiikka on yhdyssanan perusosaan -taktiikka, liitetty määriteosa merivartio-. Yhdyssanojen muodostamislogiikan mukaan kyseessä on näin ollen taktiikan alakäsite. Merivartio -etuliitteellä viitataan yleisesti merivartiointiin ja siihen liittyviin tai siinä tarkoituksessa käytettäviin asioihin; merivartioasema, merivartioalus, merivartiokoira, jne. Merivartiotaktiikka on siis merivartioinnin taktiikkaa. Jotta päästään syvemmälle tämän taktiikan segmentin määrittelyssä, tulee ensin tarkastella mistä merivartioinnissa on kysymys.
Mitä merivartiointi siis oikeastaan on? Kun merivartioidaan (tai vartioidaan merta), niin mitä tehdään? Edellä käytetyn semanttisen logiikan mukaisesti kyseessä on vartioinnin alakäsite, jonka sanan määriteosa tarkentaa mereen liittyväksi. Sanakirjan mukaan vartiointi viittaa silmällä pitämiseen suojelu- tai puolustustarkoituksessa, tai muuten asioiden kulkuun puuttumista varten. Hyvä. Siis merialueen silmällä pitämistä - eli valvontaa - ja valmiutta tarvittaessa vaikuttaa asioiden kulkuun. Merivartioinnin käsitteen rajaaminen merelliseen toimintaan on sikäli merkityksellinen, että kansallisesta viranomaisrakenteestamme johtuen merivartiostot ja merivartijat suorittavat paljon muutakin kuin merellistä toimintaa. Rajauksella voidaan selkeyttää käsitteen sisältöä ja pois sulkea tiettyjä toimintoja. Esimerkiksi rajatarkastukset tai rikostorjunnan monet toiminnot eivät ole merivartiointia, eikä niissä tehtävissä sovellettu taktiikka ole merivartiotaktiikkaa. Johtokeskuksissa suoritettu merellisen toiminnan kenttäjohtaminen ja meripelastusjohtaminen sekä merivalvonta sen sijaan voitaneen lukea merivartioinniksi, vaikka ne eivät fyysisesti merellä tapahdukaan. Sama pätee merivartiostojen esikuntien merelliseen toimintaan liittyvään operatiiviseen hallintoon ja johtamiseen. Kytkös merellä tapahtuvaan toimintaan on näissä toiminnoissa välitön.
Merivartioinnin käsitteen tarkkarajainen määrittely ei kuitenkaan liene mahdollista. Jonkin yksittäisen tehtävän tai toimenpiteen merellinen kytkös, ja siten sisältyminen merivartioinnin käsitteeseen, saattaa olla epäselvä. Kyse on aina jatkumosta, jossa jotkin asiat ovat enemmän merivartioinninomaisia ja toiset vähemmän. Mihin kukin rajat jatkumolla laittaa, on riippuvainen tarkkailijasta. Tämän ei kuitenkaan tarvitse olla ongelma. Usein käsitteitä määriteltäessä reuna-alueet ovat ennemminkin harmaita, kuin mustavalkoisia. Sitä ei tule nähdä keskustelua rajoittavana, vaan virittävänä tekijänä. Oivina esimerkkeinä tulevat kyseeseen tämä omani ja Rönnbergin aiempi kirjoitus, joissa merivartiotaktiikka nähdään varsin toisistaan poikkeavilla tavoilla. Määritelmät tarkentuvat keskustelun edetessä.
Kansallista näkemystämme merivartioinnista ohjaavat ennen kaikkea viranomaisrakenteemme, lainsäädäntö ja traditio. Merivartioinnin käsitteen sisällön on helppo tulkita rajoittuvan Rajavartiolaitoksen merellisiin tehtäviin tai merivartiostojen tehtäviin. Kansallisesti merivartiotaktiikasta puhuttaessa tämä ehkä onkin järkevintä, kuten jäljempänä argumentoin. Vapauttaessamme itsemme kansallisten rakenteidemme kahleista, saadaan keskusteluun kuitenkin uusia näkökulmia. Maailmanlaajuisesti esimerkkejä haettaessa tulee nopeasti vastaan runsaudenpula tavoista, joilla merivartiotoiminta on järjestetty. Tai oikeammin rannikkovartiotoiminta. Vain Suomessa on pontevasti katsottu paremmaksi olla terminologisesti rajoittamatta toimintaa rannikkoon. Maailmalla merivartioinnin kanssa rinnakkainen käsite on rannikkovartiointi. Meren ja rannikon semanttinen ero ei kuitenkaan tässä yhteydessä ole merkityksellinen. Niillä viitataan samaan ”lähimeren”, saariston ja rannikon käsittävään toimintaympäristöön, johon merivartiotoimintaa kohdistetaan. Merkityksellisempää merivartioinnin määrittelyn kannalta on käsitteeseen sisällytettävien toimintojen kirjo. Esimerkiksi Eurooppalaisten rannikkovartioviranomaisten yhteistyöelin, Euroopan Rannikkovartiostofoorumi (European Coast Guard Functions Forum), on määritellyt merivartiotoiminnoiksi seuraavat kokonaisuudet:
1. Meriturvallisuus (safety), mukaan lukien alusliikennepalvelut;
2. Meri-, alus- ja satamaturvallisuus (security);
3. Merelliset tullitoiminnot;
4. Ihmiskaupan ja salakuljetuksen ehkäisy ja torjunta sekä niihin liittyvä merellinen lainvalvonta;
5. Merellinen rajavalvonta;
6. Merivalvonta;
7. Merellisten ympäristövahinkojen ehkäisy ja torjunta;
8. Meripelastus;
9. Haaksirikkoisten alusten avustaminen ja muut merelliset avustustehtävät;
10. Merellisten onnettomuuksien torjunta;
11. Kalastuksen valvonta sekä
12. Yllämainittuihin liittyvät oheistoiminnot.
Tehtäväluettelo heijastelee Rannikkovartiostofoorumin jäsenorganisaatioiden kansallisia tehtäväkenttiä. Euroopan komission tekemien laskelmien mukaan Unionin alueella toimii yli 300 kansallista viranomaista, jotka hoitavat yhtä tai useampaa oheisen luettelon mukaista merivartiotoimintoa. Viranomaiskenttä on siis huomattavan laaja ja kansallisia tulkintaeroja merivartiointikäsitteen sisällöstä esiintyy runsaasti. Useissa maissa ei edes ole nimenomaista rannikkovartioviranomaista, vaan tehtävät on jaettu muiden viranomaisten kuten (raja)poliisin, santarmiston, tullin tai laivaston kesken. Toisaalta esimerkiksi Alankomaissa rannikkovartiosto (Nederlandse Kustwacht) käsittää ainoastaan johtokeskuksen, joka koordinoi viiden muun viranomaisen merellisiä toimintoja. Aluspalvelut Alankomaiden rannikkovartiostolle tuottaa erillinen valtion virasto, joka vastaa ainoastaan varustamotoiminnasta. Todellinen matriisiorganisaatio siis.
 |
| Alankomaiden rannikkovartioston tunnus |
Yhdysvalloissa rannikkovartioston (United States Coast Guard) tehtävät ovat heidän oman määritelmänsä mukaan tiivistetysti: maritime safety, security and stewardship. Safety -käsitteellä viitataan tässä yhteydessä meripelastukseen, merionnettomuuksien torjuntaan sekä koulutus- ja valistustoimintaan. Security -tehtävä käsittää liittovaltion lain valvonnan; mukaan lukien rikostorjunta ja terrorismin torjunta. Lisäksi security -käsitteen alle katsotaan kuuluvaksi kansallisen suvereniteetin valvonta, eli suomalaisin termein merellinen rajojen valvonta sekä alueellisen koskemattomuuden valvonta ja turvaaminen. Edelleen, kuten suurvallalle sopivaa on, luetaan yhdeksi tehtäväksi security -kategoriaan tärkeiden kansallisten intressien turvaaminen. Nimestään huolimatta rannikkovartioston toiminta ei rajoitukaan Yhdysvaltain rannikkoon, vaan se operoi maailmanlaajuisesti. Stewardship -käsite pitää sisällään ympäristövahinkojen torjunnan ja merellisten resurssien hyödyntämisen valvonnan, eli esimerkiksi kalastuksenvalvonnan. Lisäksi stewardship -kategoria käsittää merellisen ”liikkeenedistämisen”, eli väylänhuollon, jäänmurtopalvelut ja merelliset avustustehtävät.
Entäpä Suomessa? Kuten tunnettua, on meillä merivartiotoiminnot pääosin järjestetty osaksi Rajavartiolaitoksen tehtäviä. Toisaalta, peilattaessa merivartiointi -käsitettä vasten edellä kuvattuja Euroopan rannikkovartiostofoorumin tai Yhdysvaltain rannikkovartioston tehtäväkenttiä on ilmeistä, että laajasti määriteltynä merivartiointiin osallistuu myös Suomessa runsaasti muita toimijoita. Merivartiointi on siis käsitteellisesti Rajavartiolaitoksen merellisiä tehtäviä laajempi ja niistä osin irrallinen kokonaisuus. Varsinkaan merivartiointi ei ole ”vain” merellistä rajojen valvontaa, jollaiseksi se joskus mielletään. Kansallisesti merivartioinnista ja merivartiotaktiikasta puhuttaessa, lienee selkeyden vuoksi kuitenkin syytä pidättäytyä Rajavartiolaitokselle säädetyssä tehtäväkentässä. Tämä ennen kaikkea siksi, että käsitteen omistajuus on selvä. Ilman omistajuutta ei juuri tapahdu kehittämistä. Kansallisesti on siis selkeintä käsittää merivartiointi Rajavartiolaitoksen merellisiksi tehtäviksi. Tämä ei toisaalta tarkoita sitä, etteikö merivartiotoimintoihin liittyvää viranomaiskenttää tulisi aika ajoin tarkastella kriittisesti ja tutkia kehittämismahdollisuuksia. Merivartiotoimintojen pirstaloituneisuutta eri viranomaisille tulisi tehokkuuden nimissä lähtökohtaisesti välttää.
Merivartiotaktiikasta
Vakiintuneen sotatieteellisen määritelmän mukaan (taistelu-) taktiikka on oppi taistelun voittamisesta. Onko merivartiotaktiikka siis oppi merivartioinnin voittamisesta? Ei. Merivartio- ja taistelutoiminta ovat luonteiltaan kategorisesti erilaisia, eikä voittamisesta merivartiointiin liittyen ole mielekästä puhua. Taistelussa pyritään kaikkia mahdollisia laillisia keinoja hyväksikäyttäen voittamaan vastustaja, jonka intressit ovat omalle toiminnalle vastakkaiset. Merivartioinnissa ei ole vastustajaa, vaan siinä pyritään (kaikkia mahdollisia laillisia keinoja hyväksikäyttäen) turvaamaan oikeusjärjestyksen mukaisia oikeushyviä. Turvattavia yksilöllisiä oikeushyviä ovat esimerkiksi henki ja terveys sekä yhteisöllisiä oikeushyviä muun muassa yleinen järjestys, turvallisuus ja ympäristö. Näitä oikeushyviä loukkaavat tai vaarantavat uhkat voivat aiheutua joko tahattomasta toiminnasta, ympäristöstä ja olosuhteista (safety -kategorian uhkat) tai tahallisesta toiminnasta (security -kategoria). Tahallisen toiminnan (rikollisuus) torjunnankaan osalta ei kuitenkaan merivartiointiin liittyen ole mielekästä puhua vastustajasta, jonka voittaminen olisi toiminnan tavoitteena. Merivartioinnin tai muun lainvalvonnan keinoin ei pyritä voittamaan rikollisia toimijoita, vaan keskeyttämään niiden oikeusjärjestyksen vastainen toiminta ja saattamaan toimijat vastaamaan teoistaan. Lainvalvonnan intressi ei ole laittomuuteen syyllistyneen vastainen, vaan oikeusjärjestystä puolustava.
Suora lainaaminen sotataidollisesta käsitteistöstä ei siis käy, vaan tulee tukeutua yleisempään taktiikan määritelmään. Taktiikka voidaan yleisemmällä tasolla nähdä oppina siitä, miten valittuun päämäärään mahdollisimman tehokkaasti päästään. Sotataidossa on taktisella tasolla tuo päämäärä usein taistelun voittaminen. Merivartioinnin yleinen päämäärä on lainsäädännössä määriteltyjen oikeushyvien turvaaminen. Myös keinovalikoima noiden oikeushyvien turvaamiseksi on määritelty lainsäädännössä. Kansallisesti merivartioinnin keinot rajoittuvat Rajavartiolaitoksen toimivaltuuksiin. Sotataidossa taktisella tasolla tarkastelu kohdistuu taisteluun. Merivartioinnissa taisteluun rinnastettavissa oleva tahtojen ja resurssien voimainkoitos puuttuu. Merivartiointiin liittyen tarkastelun keskiössä ovat näkemykseni mukaan merivartiotehtävät, joiden mahdollisimman tehokkaaseen suorittamiseen merivartiotaktiikan oppi pyrkii.
Merivartiotehtävät ovat merivartioyksikölle käskettyjä tai sen itse määrittämiä yksittäisiä (taktisia) tehtäviä, jotka ovat edellytyksenä ylemmän johtoportaan operatiivisen tehtävän täyttymiselle. Tällöin määritelmällisesti merivartiotehtävinä voivat tulla kyseeseen esimerkiksi meripelastusjohtajan käskemä yksittäinen meripelastustehtävä tai vartiolaivan päällikön käskemä vesiliikenteenvalvontapartio. Merivartiotaktiikka on kokonaisuus, joka kattaa kaikki merivartiotehtävät. Se koostuu käsitehierarkkisesti alemmista taktiikkalohkoista, jotka liittyvät erilaisiin tehtävätyyppeihin. Näin ollen merivartiotaktiikka käsitteenä sisältää esimerkiksi meripelastustaktiikan, vesiliikenteenvalvontataktiikan ja merellisen rajojenvalvontataktiikan. Huomioitavaa on, että vaikka Rajavartiolaitos omistaakin merivartiotaktiikan käsitteen, näin ei välttämättä ole kaikkien siihen kuuluvien taktiikkalohkojen osalta. Esimerkiksi meripelastustaktiikkaa soveltavat säännöllisesti myös vapaaehtoiset meripelastajat ja tarvittaessa toki kaikki muutkin vesilläliikkujat. Vesiliikenteenvalvontataktiikkaa soveltavat myös poliisit. Taktiikkalohkot eivät ole lukittuja yksinomaan merivartiotaktiikan käsitteen alle. Vesiliikenteenvalvontataktiikka voi kuulua yhtälailla poliisitaktiikkaan tai mahdollisesti venepoliisitaktiikkaan. Huomioitavaa tässä yhteydessä on, että niiltä osin kuin jaetun taktiikkalohkon toimijoihin ei sovelleta samaa toimivaltuuslainsäädäntöä, ei myöskään taktiikkaan kuuluva keinovalikoima ole yhtenevä.
Sodankäynnin ja merivartiotoiminnan tasojen sijoittumista eri organisaatiotasoille ei mielestäni tule nähdä rinnasteisina. Sotataidollisesti taktinen toiminta on puolustushaara- ja sitä alemmilla organisaatiotasoilla tapahtuvaa toimintaa. Merivartioinnin kansallinen organisaatiorakenne huomioiden on merivartioinnin taktinen taso mielekkäintä sijoittaa merivartioyksikön tasolla tapahtuvaksi toiminnaksi. Siis esimerkiksi yksikön toimintaan liittyvä suunnittelu ja merivartiotehtäviin liittyvät käytännön toimenpiteet ovat taktiikkaa. Myös kenttä- ja meripelastusjohtajan yksittäisiin merivartiotehtäviin liittyvä johtaminen on taktisen tason toimintaa. Edelleen kansallinen organisaatiorakenne huomioiden, on merivartiosto operatiivisen tason toimija. Operatiivisella tasolla ohjataan merivartiotehtävien kokonaisuutta siten, että toiminta palvelee strategisen tason päämääriä. Rajavartiolaitoksen esikunta on merivartioinnin strategisen tason toimija. Rajavartiolaitoksen strategiassa on toiminnan päämääriksi määritelty 1) rajaturvallisuus, 2) turvallisuus merialueilla ja 3) alueellinen koskemattomuus ja puolustusvalmius. Ollakseen tarkoituksenmukaisia, tulee kaikkien (taktisen tason) merivartiotehtävien siis palvella noita päämääriä. Tämä varmistetaan operatiivisella tasolla. Tiivistettynä: operaatiotaito merivartioinnin kontekstissa vastaa siihen, miten strategisella tasolla määritetyt päämäärät merivartiotehtäviä hyödyntämällä mahdollisimman tehokkaasti saavutetaan. Merivartiotaktiikka taas vastaa siihen, miten yksittäiset merivartiotehtävät mahdollisimman tehokkaasti suoritetaan.
Lopuksi on todettava, että edellä kirjaillut merivartiointiin ja merivartiotaktiikkaan liittyvät määritelmät ilmaisevat henkilökohtaisen näkemykseni aiheesta, eivätkä ne välttämättä edusta Rajavartiolaitoksen virallista kantaa. En esiinny aihepiirin auktoriteettina, vaan kirjoitukseni tarkoituksena on jatkaa ja laajentaa Ted Rönnbergin aiemmin aloittamaa keskustelua merivartiotaktiikasta. Toivottavasti näemme keskustelulle myös jatkoa joko tämän lehden palstoilla tai muissa yhteyksissä. Keskustelun alkaminen kuvastaa sitä tosiasiaa, että meille ei aina ole käsitteellisesti selvää päivittäisen toimintamme perusluonne. Yhdyn Rönnbergin näkemykseen siitä, että asian pohtiminen ja käyttökelpoiset määritelmät kirkastavat toiminnan tarkoitusta sekä auttavat merivartioinnin toimijoita suuntaamaan toimintaansa moninaisissa kentällä tai esikunnissa eteen tulevissa epäselvissäkin tilanteissa.
Kommentit
Lähetä kommentti