Perusteeton partakielto

Marsalkka ja marsalkan viikset. Kuva: SA-kuva.

Yleisen palvelusohjesäännön (2017) kohta 90 kieltää parran ja viikset sekä määrittää, että kasvojen tulee olla sileäksi ajeltu. Kiellolle ei YLPALVO:ssa esitetä perusteta, enkä ole sellaisia löytänyt muualtakaan. Kaiken sääntelyn perustelu kuuluu oikeusvaltioon. Perustelematon sääntely vaikuttaa mielivaltaiselta. Ohessa tarkastellaan partakeskustelussa yleisesti käytettyjä väitteitä ja argumentoidaan ajan olevan kypsä perusteettoman partakiellon purkamiselle.

Palvelusturvallisuus

Palvelusturvallisuuteen liittyvät seikat nostetaan yleensä partakeskustelussa ensimmäisinä esille vastustavina argumentteina. Ongelmallista on, että käsitteenä palvelusturvallisuus on liian laaja ollakseen sellaisenaan pätevä. Argumenttia käyttävien partakiellon puolustajien tulisi yksilöidä ne palvelustehtävät, joissa voidaan parran ja/tai viiksien pitämisen perustellusti katsoa aiheuttavan vaaraa henkilön omalle tai muiden turvallisuudelle. Toisaalta, mikäli tällaisia tehtäviä Puolustusvoimissa tai Rajavartiolaitoksessa on, partakiellon perustetta voidaan tuskin ulottaa ajallisesti tai toiminnallisesti noiden nimenomaisten tehtävien ulkopuolelle. On luonnollisesti hyväksyttävää, että tiettyyn tehtävään sovelletaan siihen keskeisesti liittyviä palvelusturvallisuusvaatimuksia. Epäselvää on, miksi noita vaatimuksia tulisi soveltaa myös tuon tehtävän ulkopuolella. Voinemme kaikki olla yhtä mieltä siitä, että Puolustusvoimissa ja Rajavartiolaitoksessa on paljon sellaisia tehtäviä, joissa parrasta tai viiksistä ei normaalissa päivittäisessä toiminnassa aiheudu akuuttia vaaraa. Tässä yhteydessä on hyvä huomioida, että parrat ja viikset on pääosin sallittu läntisissä kumppanivaltioissamme (ks. kirjoituksen lopussa oleva taulukko). Palvelusturvallisuuteen liittyviä seikkoja ei siis muualla maailmassa pidetä sellaisina vaaratekijöinä, että ne kategorisesti tekisivät parran pitämisen mahdottomaksi. Kotimaassakaan ei muissa virkakunnissa - keskeisimpinä esimerkkeinä poliisi ja pelastuslaitokset - ole tunnistettu sellaisia palvelusturvallisuuteen liittyviä riskejä, että partakielto olisi perusteltu.

Eräs palvelusturvallisuuteen ja partoihin liittyvän keskustelun alajuonne on niin sanottu ”suojanaamariargumentti”. Sen mukaan partoja ei voida sallia, koska suojanaamari ei tiivisty kunnolla parrakkaisiin kasvoihin. Tutkitun tiedon puuttuessa ei asiasta ole varmuutta puolesta tai vastaan. Kuitenkin kiistatonta on, että palomiehille on sallittu kasvojen karvoitus savusukellustehtävistä huolimatta. Asiassa palomiehille on sallittu noudattaa omaa harkintaa - toisin kuin sotilaille. Joka tapauksessa taistelukaasu-uhan pysyessä nykyisellä matalalla tasollaan, ei sen voida katsoa olevan pitävä peruste pysyvälle partakiellolle. Emmehän kuljeta suojanaamareitakaan jatkuvasti mukana. Uhan mahdollisesti kohotessa tehostakaamme valmiutta ajamalla tarpeen mukaan parrat - viikset voitaneen silti jättää.

Siisteys ja sotilaallisuus

Sotilaan tulee olla ulkoasultaan ja olemukseltaan siisti. Tämä on päivänselvää ja kiistatonta. Epäselvempää on, miksi parta tekisi sotilaan olemuksesta automaattisesti epäsiistin. Partakiellon purkaminen ei tarkoita, että kaikenlainen karvoitus tulisi sallia. Parran siisteydestä voitaisiin edelleen käskeä erikseen, kuten monissa parrat sallivissa maissa tehdäänkin. Tunnemme historiasta lukuisia esimerkkejä sotilaista, jotka ovat pitäneet partaa tai viiksiä ilman, että se on tehnyt heistä epäsiistejä tai epäsotilaallisia. Voidaan jopa katsoa, että sotilaallisella tarkkuudella siistityt parta tai viikset ovat korostaneet heidän sotilaallisuuttaan.

Identiteettikysymys

Parrattomuuden vaatimus ajaa yksilöitä yhteen muottiin. Se on vastoin aikamme yksilöllisyyttä korostavaa henkeä. Vaatimus tulkittavissa signaaliksi siitä, että Puolustusvoimat ja Rajavartiolaitos eivät kaikin osin pidä yksilöllisyyttä arvossa. Signaali on ristiriitainen sen kanssa, että toisaalta koulutuksessa peräänkuulutetaan itsenäistä tehtävienhoitoa ja aloitteellisuutta sekä ajattelua ”laatikon ulkopuolelta” (ml. tehtävätaktiikka). Tärkeä osa tehtävätaktiikkaa on antaa alaiselle mahdollisimman laaja toiminnanvapaus. Yhteen muottiin pakottaminen on huonosti linjassa laajan toiminnanvapauden peräänkuuluttamisen kanssa. Työnantajan on tarpeen hyödyntää organisaationsa jäsenten yksilöllinen potentiaali täysimääräisesti, eikä pyrkiä liialliseen tasapäistämiseen. Purkamalla partakielto, voitaisiin antaa organisaatioiden jäsenille ja niihin tulevaisuudessa mahdollisesti rekrytoituville viesti siitä, että yksilöllisiä erityispiirteitä arvostetaan. Yleisemmällä tasolla on partojen salliminen viesti suvaitsevaisuudesta.

Parta ja viikset ovat joillekin miehille merkittävä identiteettikysymys. Asia saa myös sukupuolten väliseen tasa-arvoon liittyviä piirteitä, kun otetaan huomioon, että partojen pitämiseen rinnasteinen identiteettiseikka on yleisessä palvelusohjesäännössä huomioitu sallimalla naisille (mutta ei miehille) pitää pitkiä hiuksia. Nykyisellä linjalla Puolustusvoimat ja Rajavartiolaitos viestivät, että miesten identiteettiseikat eivät ole yhtä tärkeitä. Pahinta on, että eroavuutta ei kyetä perustelemaan.

Lääketieteelliset syyt

Myös lääketieteelliset syyt puoltavat partojen sallimista. Parran ajamatta jättäminen vähentää tutkitusti jossain määrin ainakin ihosyöpäriskiä, akneoireita sekä infektioriskiä. Etenkin talvella päivittäinen parranajo myös kuivattaa ihoa tarpeettomasti. Partojen ajamisesta aiheutuu joillekin miehille terveydellistä haittaa kasvojen ihon ärtymisen ja rikkoutumisen muodossa.

Kansainvälinen vertailu

Parran ja viiksien sallittavuus eri asevoimissa.

Näin Norjassa.

Ilja Iljin