(Mielipide on julkaistu Sotilasaikakauslehdessä 2/2020.)
 |
| Jäänmurtajia kesälevossa Katajanokalla. (Kuva: Ilja ILJIN) |
Rajavartiolaitoksessa valmistellaan kahden uuden vartiolaivan hankintaa. Laivat tarvitaan korvaamaan jo poistetun Merikarhun ja elinkaarensa päässä olevien Tursas-luokan vartiolaivojen suorituskyvyt. Vartiolaivoilta vaaditaan tehokkaan toiminnan mahdollistamiseksi tiettyjä ominaisuuksia. Meripelastustehtävissä nimenomaan vartiolaivalle on oleellista paitsi kyky toimia veneiden ja helikoptereiden tukeutumispaikkana, myös kyky ottaa haverialus hätähinaukseen henkilö- ja ympäristövahinkojen välttämiseksi. Koska Itämerellä liikkuu myös hyvin suuria aluksia, luotettavan hätähinauskyvyn varmistaminen edellyttää vartiolaivalta riittävää kokoa ja konetehoa. Kokoa tarvitaan myös toimintakyvyn turvaamiseksi kaikissa Itämeren sää- ja jääolosuhteissa. Sisätilaa tarvitaan massaevakuointitilanteissa evakuoitavien kokoamiseen ja ensihoitoon ennen kuljetusta mantereelle. Ympäristövahinkojen torjunnan osalta taas korostuu riittävä ulkokansitila puomi- ja keräyskaluston kuljetukseen ja operointiin. Vartiolaivojen valvontakyvyllä voidaan paikata kiinteän teknisen valvonnan katkoja ja katveita. Näin parannetaan valvonnan särkymävaraa ja luodaan painopisteitä. Liikkuvia lavetteja tarvitaan myös tarkempien tunnistusten tekemiseen sekä valvonnan perusteella havaittujen tilanteiden hallintaan. Tulevaisuudessa vartiolaivoille mahdollisesti sijoitettavat keskiraskaat lennokit kasvattavat valvontakykyä entisestään. Rajaturvallisuustilanteiden hallintaa ja kriisivalmiutta vartiolaivat tukevat kyvyllään mm. huoltaa ja kuljettaa joukkoja ja materiaalia sekä tarjoamalla mahdollisuuden toimia johtamispaikkana ja pienempien yksiköiden emäaluksena. Myös sotilaallista vaikuttamiskykyä on ja sitä ollaan edelleen kehittämässä.
Valtio omistaa vartiolaivojen lisäksi myös toisen joukon aluksia, joilta löytyy huomattavissa määrin edellä mainittuja suorituskykyjä - jäänmurtajat. Erityisesti monitoimimurtajat Fennica ja Nordica sekä jäänmurtajalaivaston uusin tulokas Polaris sopisivat ominaisuuksiensa puolesta vartiolaivojen keskeisiin tehtäviin hyvin. Unohtaa ei pidä myöskään ympäristönvahinkojen torjuntatehtäviin erityisvarusteltua Kontiota, joka vuosina 2010-2016 oli Euroopan meriturvallisuusviraston (EMSA) kustantamana öljyntorjuntavalmiudessa. Myös muut jäänmurtajat ovat nykyisen varustamonsa, Arctian, ilmoituksen mukaan kustannustehokkaasti varustettavissa öljyntorjuntaan. Hätähinauskyvyssä jäänmurtajat päihittävät ominaisuuksiensa puolesta kaikki nykyiset ja tulevat vartiolaivat. Kokonsa puolesta, niin sisä- kuin ulkokansitilojenkin osalta jäänmurtajat soveltuisivat tukemaan moninaisia merellisiä viranomaistehtäviä.
Kaikki suomalaiset jäänmurtajat on hallinnollisesti sijoitettu Arctia Oy:n alaisuuteen, jonka koko osakekannan omistaa Suomen valtio. Arctian ongelmana jäänmurtajien suhteen on niiden alhainen käyttöaste. Kesäisin, ja joskus talvisinkin, koko tonnisto makaa laiturissa, kuten jokainen leutona vuonna Merikasarmin laiturin suuntaan tähyilevä voi todeta. Käytännössä Arctian murtajien ainoa asiakas nykyisellään on Väylävirasto, joka ostaa jäänmurtopalvelut. Kyse on tilaaja-tuottajajärjestelystä, jossa merkittäviä tilaajia ja tuottajia on molempia vain yksi. Jäänmurto ei olekaan aidosti kaupallista toimintaa sikäli, että se on loppukäyttäjälle maksuton julkinen palvelu. Kaupalliset lainalaisuudet eivät siis päde, vaan palvelun arvo määritetään keinotekoisesti.
Jäänmurron lisäksi Arctia on pyrkinyt markkinoimaan aluksiaan offshore -toimintaan, jossa se kuitenkin on onnistunut parhaimmillaan välttävästi. Trendi on ollut heikkenevä. Viime vuosina on enimmillään offshore -päiviä ollut Arctian aluksilla vuosittain yhteensä kuutisenkymmentä. Vuonna 2018 niitä oli enää viisi. Jäänmurtajien ylläpito ei siis ole kaupallisesti kannattavaa, eikä jäänmurtopalveluita tuottavalla varustamolla ole edellytyksiä toimia markkinaehtoisesti. Ehkäpä juuri liiketoimintaedellytysten puuttumisen vuoksi ei muualla maailmassa ole jäänmurtopalveluiden kaupallistamiseen juuri ryhdytty. Joissain maissa, kuten Yhdysvalloissa ja Kanadassa, on jäänmurto järjestetty rannikkovartioston tehtäväksi.
Faktoina voidaan pitää, että maantieteellisistä olosuhteista johtuen Suomessa tulee jatkossakin varautua murtamaan jäätä ja että jäänmurtoon kykenevät lavetit seisovat suuren osan vuotta käyttämättöminä. Lisäksi selvää on, että nuo samaiset lavetit kykenisivät paljon muuhunkin kuin vain murtamaan jäätä ja että kaupallisesti toiminta ei ole kannattavaa. Jäänmurtajat ovat valtion täysin omistamina kansallista omaisuuttamme ja niiden organisatorinen asemoituminen valtionhallinnossa täten valtioneuvoston vapaasti harkittavissa. Kun kerran nykyisessä hallinnointimallissa on havaittu olevan kehitettävää, voisi harkittavaksi tulla muutos.
Rajavartiolaitos alaisine merivartiostoineen on tehtäväkentän laajuudella mitaten johtava merellinen viranomainen Suomessa. Rajavartiolaitoksen lakisääteiset tehtävät merellä ovat juuri niitä, joihin jäänmurtajakalustolla voitaisiin tuottaa lisäarvoa. Varmaan jäänmurtokin Rajavartiolaitoksen merivartiostoilta onnistuisi siinä missä se onnistuu sisarviranomaisiltamme maailmalla. Jäänmurtajien osoittaminen Rajavartiolaitoksen hallinnoitaviksi ratkaisisi jäänmurtajien alhaisen käyttöasteen ongelman ja samalla parantaisi kansallista valmiuttamme meripelastukseen ja ympäristövahinkojen torjuntaan sekä muihin merellisiin viranomaistehtäviin. Toki organisatorinen muutos edellyttäisi vastaavaa toimintamäärärahojen ja henkilöstön lisäystä Rajavartiolaitokselle. Lisäperusteena jäänmurtajien siirtämiseksi Rajavartiolaitoksen hallinnoitaviksi voidaan pitää niiden tällä tavoin saattamista välittömän operatiivisen suunnittelun piiriin ja täten vahvistamaan valtakunnan kriisivalmiutta.
Käytännön ammattitaito jäänmurtajien operointiin ja hallinnointiin asuu tällä hetkellä Arctian henkilöstössä. Nämä vajaat kolmesataa jäänmurron ammattilaista tulisi muutoksen myötä saattaa Rajavartiolaitoksen virkamiehiksi ja työntekijöiksi. Heitä ei kuitenkaan tarvitsisi ainakaan välittömästi kouluttaa rajavartiomiehiksi. Mitään välttämätöntä syytä ei ole, että laivaa liikuttavan ja ylläpitävän henkilöstön (runkohenkilöstö) tulisi olla rajavartiomiehiä, vaikka laivaa käytettäisiinkin Rajavartiolaitoksen viranomaistehtävissä. Runkohenkilöstön lisäksi laivalle voitaisiin sijoittaa operatiivisia tehtäviä varten kulloinkin tarvittava määrä toimivallan omaavaa operatiivista henkilöstöä. Vastaavasta järjestelystä on lukuisia ennakkotapauksia maailmalla. Toisaalta Arctialta siirtyvällä laivan runkohenkilöstöllä olisi tarvittavat kansi- ja konealan pätevyyskirjat, joita rajavartiomiehillä ei välttämättä ole.
Asiaa voi tarkastella myös uusien vartiolaivojen hankinnan valossa. Rajavartiolaitos on siis hankkimassa kahta uutta laivaa. Myös Arctia on selvittämässä uusien laivojen hankintaa. Voitaisiinko mahdollisesti hankkeet yhdistää tai mahdollisesti löytää alempiasteista synergiaa? Osa säästyvästä rahasta voitaisiin käyttää nykyisiin jäänmurtajiin tarvittaviin muutostöihin niiden optimaalisen käytön mahdollistamiseksi merivartiotehtävissä.
Kaikki edellä esitetyt mielipiteet ja kannanotot ovat omiani, eivätkä välttämättä edusta Rajavartiolaitoksen tai minkään muun instanssin kantaa.
Kommentit
Lähetä kommentti