(Kirjoitus on julkaistu Sotilasaikakauslehdessä.)
 |
| Merivartiolaitoksen tunnuskuva |
Tänä vuonna vietetään merivartioinnin juhlavuotta. Kuinka moni tiesi? Kyseessä eivät ole monenmoisille organisaatioille pikkuhiljaa Suomi 100:n jälkeen tipahtelevat satavuotiset. Kyseessä eivät ole edes minkään yksittäisen organisaation juhlat, sillä merivartiointi sulautettiin ensin Talvisodan alla Merivoimiin ja sittemmin jatkosodan jälkeen Rajavartiolaitokseen, jonka hellässä huomassa se yhä makaa. Kyseessä on siis tietynluonteisen toiminnan vuosipäivä - teemajuhla. Tässä artikkelissa pohditaan, että mitä nimenomaisesti on tämä täten juhlistettava toiminta ja mistä tulisi johtaa sen alkuhetki.
1.6.1930 perustettiin Merivartiolaitos torjumaan pirtun salakuljetusta sekä osittain myös Neuvostoliiton maihinnousua siellä missä se ulkopoliittisista tai sopimuksiin perustuvista syistä ei puolustuslaitoksen toimin ollut mahdollista tai suotavaa. Merivartiolaitos järjestettiin sisäisesti sotilaalliseksi, mutta asetettiin sisäasiainministeriön alaisuuteen. Merivartiolaitoksen esikunta oli yksi ministeriön poliisiosaston jaoksista. Toimintaan viitattiin yleisesti meripoliisitoimintana. Ratkaisu kuvastaa tasapainoilua sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden välillä. Samaa tasapainoilua, joka edelleen jatkuu Rajavartiolaitoksessa. Tasapainoilulla ei kuitenkaan tässä yhteydessä tarkoiteta epästabiiliutta, eikä sitä muutoinkaan pidä nähdä heikkoutena. Päinvastoin tehtäväkentän ulottuminen molemmille turvallisuuden osa-alueille mahdollistaa painotukset toimintaympäristön muutoksen ja tilanteen mukaan. Tästä on hyviä esimerkkejä lähihistoriastakin, vuoden 2014 toimiessa vedenjakajana.
Merivartiolaitoksen perustamisesta tulee siis kesäkuun alussa kuluneeksi 90 vuotta. Suomalaisen merivartioinninomaisen viranomaistoiminnan juuret kylläkin yltävät huomattavasti tuota kauemmaksi. Suomen tullilaitos, ja sen osana meritullitoiminta, perustettiin tätä kirjoitettaessa (18.2.) päivälleen 208 vuotta sitten, eli pian autonomian saavuttamisen jälkeen vuonna 1812. Ruotsin tullilaitos meritulleineen, joka toki myös täällä itäisissä maakunnissa toimi, perustettiin jo 1636. Merellinen tullitoiminta kuuluu nykyäänkin Rajavartiolaitoksen tehtäviin valtakunnan rajoilla ja rajanylityspaikoilla niiltä osin, kun Tulli ei ole valvontaa järjestänyt. Merivartiolaitosta perustettaessa oli lain merivartiolaitoksesta (151/1930) mukaisesti kyse muun muassa siitä, että perustettavalle laitokselle "siirretään tullilaitokselle kuuluvat, merellä toimitettavaa tullivalvontaa koskevat tehtävät…". Tullilaitoksen koko merellinen kalusto, 15 vartiolaivaa, 25 vartiovenettä, 56 apuvenettä ja valvontalentokone sekä 318 virkamiestä siirrettiin Merivartiolaitokselle. Myös Rannikkolaivastosta siirrettiin kalustoa ja henkilöstöä, mutta pienempiä määriä.
 |
| Tullin Merivartiolaitokselle luovuttama Sääski II laiturissa Suomenlinnassa 1930 -luvun taitteessa. Kuvassa kone on vielä Tullin väreissä. (kuva: Valtion Lentokonetehtaan kokoelma/ Suomen Ilmailumuseo). |
Merelliset tullitoiminnot ovat myös yksi kahdestatoista Euroopan Rannikkovartiostofoorumin (ECGFF) määrittämästä rannikkovartiotoiminnosta. Eli merellinen tullitoiminta on osa laajempaa rannikkovartioinnin käsitettä, jota käsitettä parhaiten suomalaisittain vastaa merivartiointi. Laveasti tulkittuna siis kahden vuoden kuluttua voitaisiin Suomessa juhlia merivartioinnin kaksisataakymmenvuotista historiaa oman tullilaitoksen perustamisesta lukien tahi vaihtoehtoisesti kuuden vuoden päästä voitaisiin kilistellä (laivakelloja) 390 -vuotiaalle merivartioinnille, mikäli juuret ulotetaan Ruotsin meritullin alkuun. Kumpaakaan tuskin tulee tapahtumaan, mutta kyse on enemminkin nykyisestä viranomaiskenttämme rakenteesta kuin asian historianvastaisuudesta. Esimerkiksi Yhdysvalloissa tänä vuonna 230-vuotisjuhliaan viettävä U.S. Coast Guard juontaa juurensa tullitehtäviä hoitaneesta Revenue Cutter Service:sta, joka perustettiin 1790. U.S. Coast Guard nimen organisaatio sai vasta 1915.
Nyky-Suomessa, johtuen sotien jälkeisestä rajavartiolaitosyhteydestä, merivartiointi mielletään lähemmäksi rajavartiointia kuin vaikkapa tullitoimintaa, tai muuta merellistä viranomaistoimintaa. Kumpikaan edellä mainituista ei välttämättä ole toista luonnollisempi mielleyhtymä. Rajavartiolaitoksen päätehtävä on rajaturvallisuuden ylläpitäminen, jota se suorittaa ensisijaisesti rajavalvonnan keinoin. Merellinen rajavalvonta, siinä missä merellinen tullitoimintakin, on (vain) yksi Euroopan Rannikkovartiostofoorumin määrittämistä rannikkovartiotoiminnoista. Kokonaisuudessaan rannikkovartiotoimintojen luettelo on seuraavanlainen:
1. Meriturvallisuus (safety), mukaan lukien alusliikennepalvelut;
2. Meri-, alus- ja satamaturvallisuus (security);
3. Merelliset tullitoiminnot;
4. Ihmiskaupan ja salakuljetuksen ehkäisy ja torjunta sekä niihin liittyvä merellinen lainvalvonta;
5. Merellinen rajavalvonta;
6. Merivalvonta;
7. Merellisten ympäristövahinkojen ehkäisy ja torjunta;
8. Meripelastus;
9. Haaksirikkoisten alusten avustaminen ja muut merelliset avustustehtävät;
10. Merellisten onnettomuuksien torjunta;
11. Kalastuksen valvonta sekä
12. Yllämainittuihin liittyvät oheistoiminnot.
Huomattavana puutteena luettelossa on kansallinen/ulkoinen turvallisuus, joka puute toki foorumin EU-viitekehys huomioiden on ymmärrettävää. Toinen puute luettelossa äkkiseltään tarkasteltuna on merellinen väylänhoito, jonka kuitenkin luultavasti on käsitetty sisältyvän meriturvallisuuden (safety) käsitteeseen (kohta 1), tai sitten se on tarkoituksella jätetty kaupallisluonteisena toimintana luettelon ulkopuolelle. Jäänmurtopalvelut puolestaan sisältynevät merellisten avustustehtävien käsitteeseen (kohta 9).
Rajaturvallisuuden ylläpitäminen on rajavartiolaissa määritelty käsittämään ne toimenpiteet, joilla pyritään estämään valtakunnanrajan ja ulkorajan ylittämisestä annettujen säännösten rikkominen ja rajat ylittävästä henkilöliikenteestä yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle aiheutuvat uhat sekä rajat ylittävän rikollisuuden torjunnan ja rajanylityksen turvallisuuden varmistamisen. Rajaturvallisuuden ylläpitämisen käsitteen alle rannikkovartiotoiminnoista mahtuu kokonaisuudessaan ainoastaan kohta 5. Liittyen rajavalvontatehtäväänsä Rajavartiolaitos osallistuu läheisesti myös aluevalvontaan ja sen osakokonaisuuteen merivalvontaan (kohta 6), joskin Puolustusvoimat on asiassa johtava viranomainen. Kohta 4 liittyy suoranaisesti Rajavartiolaitoksen toimintaan ihmiskaupan ehkäisyn ja torjunnan osalta ja välillisesti PTR-yhteistyön kautta salakuljetuksen ehkäisyn ja torjunnan osalta. Poliisi on kuitenkin rikostorjunnan johtava viranomainen. Merellisten tullitoimintojen (kohta 3) liittymää Rajavartiolaitoksen toimintaan sivuttiin edellä. Kohtiin 1 & 2 sekä 7 - 11 liittyviä toimia on säädetty Rajavartiolaitoksen osaltaan hoidettaviksi, mutta suoraa asiayhteyttä Rajavartiolaitoksen päätehtävään, eli rajaturvallisuuden ylläpitämiseen, niillä ei ole. Ei liene kaukaa haettua, että Merivartiolaitoksen yhä ollessa keskuudessamme, luettelon tehtävät kuuluisivat sille.
Lain merivartiolaitoksesta esitöiden mukaisesti Merivartiolaitoksen tehtävänä oli valtakunnan merirajalla ja sen aluevesillä ensisijaisesti "tavarankuljetuksenvalvonta", mutta myös "henkilöliikenteenvalvonta" - nykytermein tulli- ja rajavalvonta. Lisäksi Merivartiolaitoksen toimenkuvaan katsottiin (HE26/1930) kuuluvan purjehdus-, kalastus- ja metsästysrikkomusten valvonta, merihätään joutuneiden etsintä ja pelastaminen sekä ulkosaarilla olevan valtion omaisuuden vartiointi. Myös valtakunnan puolustuksen katsottiin Merivartiolaitoksesta hyötyvän sikäli, että "siinä toimivat upseerit, alipäällystö ja miehistö suorittaisivat palvelusta, joka olisi läheisesti samanlaista kuin laivastossa tapahtuva palvelus, sekä että tarkoitusta varten hankittavat vartioalukset sekä yhteysverkosto tarpeen tullen olisivat otettavissa puolustustarkoituksiin.". Myöhemmin Merivartiolaitokselle annettiin Ahvenanmaan lohkon perustamistehtävä liittyvine puolustusvalmisteluineen. Merivartiolaitoksen esikunta oli toimiman Ahvenanmaan lohkon esikuntana.
Nykyään Rajavartiolaitoksen lisäksi rannikkovartiotoimintoja suorittavia viranomaisia tai muita organisaatioita ovat Suomessa ainakin - rannikkovartiotoimintoluettelon järjestystä mukaillen: Väylävirasto, Meritaito Oy, Traffic Management Group Finland (VTS-palvelut), poliisi, satamat, Tulli, Puolustusvoimat, pelastuslaitokset, Suomen Meripelastusseura ry, aluksen- ja lastinpelastusyritykset (salvage), Arctia Oy (ja satamajäänmurtoa suorittavat yritykset), ELY-keskukset sekä hieman tulkinnanvaraisesti aluehallintovirastot. Kaikki edellä mainitut, pois lukien salvage-yhtiöt ja Suomen Meripelastusseura ovat valtiollisia toimijoita. Myös mainitut osakeyhtiöt omistuspohjansa perusteella hiljattaisesta temppukaupallistamisestaan huolimatta. Suomen Meripelastusseurankin toiminta on (Suomen) leijonanosaltaan valtion rahoittamaa. Edellä luetellut organisaatiot ovat kukin perustettu eri hetkinä historiassa pitkällä aikajänteellä - esimerkiksi Helsingin poliisilaitos 1826 ja Suomen Meripelastusseura 1897. Valtionhallintoa on myös uudelleenjärjestelty niin monia kertoja, että kaikkien organisaatioiden osalta ei ole äkkiseltään selvää, mistä niiden juuret juontuvat. Suomalaisen rannikkovartioinnin alkuhetken määrittäminen voi täten olla vähintäänkin haastava tehtävä. Helpompaa lienee käsitteellisesti erottaa rannikkovartiointi ja merivartiointi. Ensin mainitulla viitataan laajempaan eurooppalaisen konseptin mukaiseen toimintojen kenttään ja jälkimmäisellä kotimaiseen Merivartiolaitoksen ja sittemmin Rajavartiolaitoksen merelliseen tehtäväkenttään.
Kiteytettynä merivartioinnissa tai rannikkovartioinnissa on kuitenkin kyse merellisestä viranomaistoiminnasta, joka valtiossa voidaan järjestää monella tapaa. Kysymykseen - olisiko parempi, että meillä olisi Merivartiolaitos, tai nykyaikaisemmin Rannikkovartiosto, hoitamassa valtion merellistä tehtäväkenttää - en osaa vastata. Kysymys on lopulta siitä, minkälaisin työkaluin valtiovalta parhaiten kykenee toteuttamaan (merellistä) toiminta-ajatustaan. Politiikkainstrumentteina, eli toiminta-ajatuksen sanallisina muotoiluina, valtion merellisen toiminnan tavoitteiden suhteen tulevat kyseeseen ensisijaisesti Suomen kansallinen meripolitiikka (VNK 4/2019) ja Itämeren alueen strategia (VNK 15a/2017) sekä toissijaisesti EU:n yhdennetty meripolitiikka ja Itämeren alueen strategia. Liityntäpintaa merivartioinnin järjestelyillä on toki meripolitiikan lisäksi myös muille politiikkalohkoille, kuten sisä-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan. Edellä mainittujen tarkempi analyysi ei kuitenkaan mahdu tämän artikkelin puitteisiin.
 |
| Merivartija poseeraa kiitoreki KR 9:n kanssa vuonna 1976 ja taustalla näkyvät jäänmurtajat Urho ja Palva (kuva: Merivartiomuseo). |
Tarkoitukseni ei mitenkään ole kritisoida Merivartiolaitoksen yhdistämistä Rajavartiolaitoksen kanssa tai herättää aiheesta tarpeettomasti keskustelua. Meri- ja rajavartioinnin yhdistämisellä on varmasti saavutettu merkittäviä synergiaetuja, sillä kuten vuoden 1944 lain rajavartiolaitoksesta esitöissä (HE144/1944) todetaan: ”Kun raja- ja merivartiolaitoksen tehtävät ovat samanlaatuiset … hallitus on katsonut tarkoituksenmukaiseksi, että raja- ja merivartiolaitos niiden toiminnan keskittämiseksi yhdistetään yhdeksi laitokseksi, joka huolehtii valtakunnan rajojen vartioimisesta ja siihen liittyvistä poliisi-, tulli- y.m. tehtävistä valtakunnan maarajoilla sekä merialueilla.”. Kuitenkin on varottava merivartioinnin toimenkuvan liiallista samaistamista, saati sekoittamista, rajavartiointiin. Merivartioinnilla ja rajavartioinnilla on yhteisiä ja limittäisiä intressejä kuten edellä on tuotu ilmi, mutta ne eivät ole sama asia. Merivartiointi ei ole pelkästään merellistä rajavartiointia. Toimenkuva laajenee edelleen kun mukaan tuodaan rannikkovartioinnin eurooppalainen viitekehys.
Edellä esitetystä huolimatta on merivartioinnin kansalliseksi syntymäpäiväksi joka tapauksessa naulattu 1.6.1930, jolloin laki merivartiolaitoksesta astui voimaan ja merivartiotoimintaan nimenomaisesti vihitty valtion virasto näin sai alkunsa. Merivartiolaitoksen perinteitä käytännössä pitävät yllä Rajavartiolaitoksen kaksi jäljellä olevaa merivartiostoa. 90-vuotisen merivartioinnin merkkipäivää merivartiostot juhlistavat yhteisessä juhlassaan toukokuun 22. Aurajokirannassa. Tilaisuuteen liittyy suunnitelman mukaan ainakin toimintanäytös yleisölle sekä vartiolaiva Turvan avoimet ovet. Tarkempaa tietoa tilaisuudesta seuraa kevään mittaan ainakin merivartiostojen sosiaalisen median kanavilla. Sotilasaikakauslehden lukijat ovat lämpimästi tervetulleita ottamaan osaa yleisölle avoimiin tilaisuuksiin.
 |
Vartiolaiva Turva (kuva: Rajavartiolaitos)
Ilja Iljin
Kommentit
Lähetä kommentti