Rannikkovartiointia länsinaapurissa

KBV 002 Triton. Kuva: Kustbevakningen.

Marraskuun 2021 alussa allekirjoitettiin jälleen vuosittainen yhteistoimintasuunnitelma Ruotsin Rannikkovartioston (Kustbevakningen) ja Rajavartiolaitoksen merellisten hallintoyksiköiden: Länsi-Suomen merivartioston, Suomenlahden merivartioston ja Vartiolentolaivueen välillä. Yhteistoiminta on syvää ja laaja-alaista. Yhteistoimintasuunnitelmassa sovitaan muun muassa keskinäisestä virkamiesvaihdosta, koulutusyhteistyöstä, yhteisistä harjoituksista, operatiivisen yhteistoiminnan helpottamiseen tähtäävän kansallisen lainvalmistelun edistämisestä sekä yhteistoimintatapaamisista eri organisaatiotasoilla. Artikkelissa luodaan katsaus ruotsalaiseen rannikkovartiointiin mahdollisten oppien ja parhaiden käytänteiden ammentamiseksi sekä yhteistoiminnassa tarvittavan ymmärryksen lisäämiseksi.

Ruotsin Rannikkovartiosto on, samoin kuin Ruotsin poliisi, oikeusministeriön alainen siviiliviranomainen. Sen tehtäväkenttä kattaa jotakuinkin samat merelliset toiminnot, kuin mitä Suomessa on Rajavartiolaitokselle säädetty, mutta erojakin on. Rannikkovartiosto ei ole meripelastuksen vastuuviranomainen, vaikkakin merkittävällä panoksella meripelastukseen ottaa osaa. Toisaalta Rannikkovartioston mandaatti yltää sellaisiin kauppa-aluksiin ja niiden lasteihin liittyviin valvontatehtäviin, jotka Suomessa kuuluvat Traficomille ja Tullille

Rannikkovartiosto on nykymuodossaan perustettu vuonna 1988. Sen toiminnan tarkoitukseksi on määritetty elämän ja ympäristön suojelu merellä nyt ja tulevaisuutta varten. Strategiastaan ilmenevän visionsa mukaisesti Rannikkovartiosto tavoittelee turvallista, puhdasta ja elinvoimaista meriympäristöä kaikille. Toiminnan tarkoituksen ja visiossa esitetyn tavoitetilan täyttämiseksi on Rannikkovartiostolla kolme strategista tehtävää: 1) toimia pelastuspalveluna, 2) valvoa merellä ja 3) varautua kriiseihin. Rannikkovartiosto koordinoi merellistä valvontaa Ruotsissa ja ylipäätään siviiliviranomaisten merellisiä toimintoja. Strategisella tasolla merellisten toimintojen koordinointitehtävä tarkoittaa valtakunnallisten merellisten asioiden käsittelyä Rannikkovartioston isännöimässä Merivalvontaneuvostossa, johon Rannikkovartioston pääjohtajan lisäksi kuuluvat yhdeksän muun merellisiä toimintoja omaavan viraston johtajat. Operatiivisella ja taktisella tasolla koordinointitehtävää varten Rannikkovartiosto ylläpitää Sjöbasis -meritilannekuvajärjestelmää, joka kokoaa yhteen, hyödynnettävään muotoon, Ruotsin viranomaisten merellisistä toiminnoistaan tuottamansa tilannekuvan.

Rannikkovartiostossa palvelee noin 830 virkamiestä, joista satakunta on naisia. Suunnitelmissa on kasvattaa viraston vahvuutta lähemmäs tuhatta vuoteen 2024 mennessä. Perusteena henkilöstömäärän lisäykselle ovat muun muassa vuoden 2020 lakimuutoksen myötä merkittävästi lisääntyneet esitutkintatehtävät. Vertailun vuoksi, Suomessa Rajavartiolaitoksen merelliseen toimintaan liittyvissä tehtävissä eri hallintoyksiköissä palvelee karkeasti arvioiden kuutisen sataa virkamiestä. Rannikkovartioston kokoonpanoon kuuluu 20 rannikkoasemaa (kuststation), yksi lentorannikkoasema (flygkuststation) sekä neljä hallinnollista toimipaikkaa. Suomessa Rajavartiolaitoksella on kahden merivartiostonsa alaisuudessa yhteensä 18 merivartioasemaa. Lisäksi Rajavartiolaitoksen Vartiolentolaivueella on kolme tukikohtaa, joista erityisesti Turusta ja Helsingistä tuetaan merellistä toimintaa.

KBV:n asemien ja hallinnollisten toimipaikkojen alueellinen jakautuminen. Kuva: Kustbevakningen.

Toiminta-alueen koko huomioiden on Ruotsin Rannikkovartiosto siis Suomeen verrattuna nopealla tarkastelulla tukikohtien ja henkilöstön lukumäärällä mitaten jopa hieman heikommin resursoitu. Ruotsin talousvyöhyke kattaa noin 40 % Itämeren pinta-alasta (Suomi 19 %) ja aluevesirajaa on 3 218 km (Suomi 1 250 km). Määrärahaa Rannikkovartiostolla on kuitenkin käytössään suomalaisella mittapuulla tarkasteltuna varsin mukavasti. Rannikkovartioston toimintamääräraha vuonna 2020 oli 134 miljoonaa euroa. Virkojen lukumäärällä mitattuna noin kolme ja puoli kertaa suuremmalle Suomen Rajavartiolaitokselle myönnetty toimintamääräraha vuodelle 2020 oli lisätalousarvioiden jälkeen 268 miljoonaa euroa. Erot resursoinnissa selittyvät poikkeavuuksilla hallinnollisissa ratkaisuissa ja tehtäväkentissä sekä sillä, että Ruotsi on Suomea rikkaampi maa.

Rannikkovartioston keskushallinto on Karlskronassa. Rannikkovartiosto oli aiemmin jaettu alueellisiin hallintoyksiköihin (region), mutta tällaista jakoa ei enää nykyisin ole. Kaikki operatiiviset perusyksiköt, eli rannikkoasemat ja lentorannikkoasema ovat suoraan keskushallinnon operatiiviseen osastoon kuuluvien Rannikkoasemayksikön ja Lentoyksikön alaisuudessa. Operatiivisen osaston lisäksi keskushallintoon kuuluu viisi muuta osastoa: henkilöstö- ja talousosasto, materiaali- ja logistiikkaosasto, kehittämisosasto, tietotekniikkaosasto sekä pääjohtajan kanslia. Rannikkovartiostoa johtaa pääjohtaja Therese Mattsson, joka on koulutukseltaan lakimies ja on aiemmin toiminut mm. Ruotsin Tullilaitoksen pääjohtajana sekä poliisissa lukuisissa eri tehtävissä. Myös viisi edellistä Rannikkovartioston pääjohtajaa ovat olleet naisia. Mikään yksittäinen koulutustausta tai urapolku ei johda pääjohtajan tehtävään, vaan pääjohtajaksi on noustu moninaisten, pitkien virkaurien kautta. Valtaosalla pääjohtajista on kuitenkin ollut oikeustieteellinen pohjatutkinto. Virkapuvussaan Rannikkovartioston pääjohtaja kantaa virka-asemaa osoittavia merkkejä, jotka rinnastuvat vara-amiraalin arvomerkkeihin.

Ensimmäiseen strategiseen tehtäväänsä, eli pelastuspalveluna toimimiseen liittyen Rannikkovartiosto vastaa ympäristövahinkojen torjunnasta merellä ja suurilla järvillä sekä osallistuu meripelastukseen. Satamissa ja sisävesillä (pois lukien suuret järvet) öljypäästöjen torjunnasta Ruotsissa vastaa kunta, jota torjuntatehtävässä tukee Yhteiskuntasuojelu- ja valmiusvirasto (MSB). Öljyntorjunnan strategisesta ohjauksesta vastaa kuuden eri viranomaisen muodostama yhteistoimintaryhmä (vrt. kotimainen Öljy- ja aluskemikaalivahinkojen valtakunnallinen neuvottelukunta, eli "YVT-neuvottelukunta"). 

Ympäristövahinkojen torjuntaa varten Rannikkovartiosto ylläpitää viittä rannikkoasemien yhteyteen sijoitettua YVT-materiaalivarastoa. Rannikkovartioston oman YVT-materiaalin lisäksi samoihin varastoihin on sijoitettu MSB:n YVT-materiaalia. Lisäksi Rannikkovartiosto ylläpitää MSB:n lukuun yhtä erillistä YVT-varastoa. Varastoitu materiaali sisältää muun muassa henkilökohtaisia suojavälineitä, työkaluja, mönkijöitä, veneitä, mekaanisia keräimiä (erinäiset skimmerit ja kauhat), välivarastointisäkkejä ja -säiliöitä, pumppuja, öljynäytteenottovälineitä sekä avomeri-, rannikko- ja imeytyspuomeja.

Ympäristövahinkojen torjuntakyky on Ruotsissa mitoitettu 20 000 tonnin öljypäästön varalle siten, että Rannikkovartiostolla on valmius kerätä 10 000 tonnia öljyä merellä ja Yhteiskuntasuojelu- ja valmiusvirastolla yhdessä kuntien kanssa on valmius kerätä toiset 10 000 tonnia rannikolla. Suomessa öljyntorjuntakyky on mitoitettu Suomenlahdella 30 000 tonnin öljypäästön, Saaristomerellä ja Ahvenanmerellä 20 000 tonnin öljypäästön ja Pohjanlahdella 5 000 tonnin öljypäästön varalle. Meripelastusta Ruotsissa johtaa Merenkulkulaitos (Sjöfartsverket), mutta Rannikkovartiosto osallistuu meripelastusjärjestelmän toimeenpanoon. Ruotsin noin tuhannesta vuotuisesta meripelastustehtävästä reilun 20 % suorittaa Rannikkovartiosto. Tilastoista ilmenee, että vuonna 2018 Rannikkovartiosto toteutti 48 ympäristövahinkojen torjuntatehtävää sekä osallistui meripelastustehtäviin 5 600 henkilötyötunnin työpanoksella.

Rannikkovartioston toiseen strategiseen tehtävään, eli merelliseen valvontaan, luetaan sisältyväksi merellinen rajavalvonta, mukaan lukien osallistuminen poliisin ja tullin ohella rajatarkastusten järjestämiseen satamissa; vesiliikenteen-, kalastuksen ja metsästyksen valvonta; yleinen järjestys ja turvallisuus merellä; meriliikenteenohjaus ja tullivalvonta tietyiltä osin; kauppa-alusten lasteihin liittyvien määräysten valvonta, ulkomaalaisvalvonta merellä ja satamissa sekä ympäristöpäästöjen valvonta ja merelliset avustustehtävät Ruotsin rannikolla ja suurilla järvillä. Rannikkovartioston suorittaman tullivalvonnan tavoitteena on erityisesti huumeiden salakuljetuksen sekä laajamittaisen alkoholin ja tupakan salakuljetuksen torjunta.

Vesiliikenteenvalvonta on yksi KBV:n tehtävistä. Kuva: Kustbevakningen.

Rannikkovartiosto on talousvyöhykkeellä tapahtuvaa toimintaa valvova viranomainen samaan tapaan kuin Rajavartiolaitos Suomessa. Rannikkovartiosto hoitaa myös erinäisiä lupa-asioita, kuten esimerkiksi talousvyöhykkeellä tapahtuvan toiminnan lupien käsittelyn. Vuonna 2018 Rannikkovartiosto suoritti 20 302 vesiliikenteenvalvontatarkastusta ja 16 080 rajatarkastusta. Samana vuonna Suomessa merivartiostot suorittivat yhteensä 10 468 vesiliikenteenvalvontatarkastusta. Rajatarkastusmäärät eivät ole maittain vertailukelpoiset, sillä Suomessa merivartiostot vastaavat rajatarkastuksista myös suurilla lentoliikenteen rajanylityspaikoilla, kuten Helsinki-Vantaalla, ja rajatarkastusmäärät kohoavat näin ollen miljooniin.

Rannikkovartioston rikostutkintamandaatti on poliisiin nähden toissijainen. Rannikkovartiosto tutkii muun muassa merellä tapahtuvat ympäristörikokset, vesikulkuneuvoihin kohdistuvat varkaudet sekä satamissa tavattavia omaisuusrikoksia.  Suomalaisen PTR-yhteistyön tapaan, myös Ruotsissa poliisin, Tullilaitoksen ja Rannikkovartioston yhteistyö on tiivistä - erityisesti vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden sekä terrorismin torjunnassa. Rikostorjunnan yhteistyöfoorumi on Ruotsissa kuitenkin suomalaista PTR-yhteistyötä laajempi. Vakavan rikollisuuden torjuntaan on Ruotsissa valjastettu yhdeksästä eri viranomaisesta koostuva yhteistoimintaryhmä, johon edellä mainittujen kolmen "sinivilkkuviranomaisen" lisäksi kuuluvat mm. syyttäjävirasto, verovirasto, maahanmuuttovirasto ja turvallisuuspoliisi.

Viranomaisyhtyeityö toimii myös länsinaapurissa. Kuva: Kustbevakningen.

Rannikkovartioston kolmas strateginen tehtävä on varautua kriiseihin. Rannikkovartiosto luetaan osaksi Ruotsin kokonaismaanpuolustuksen järjestelmää. Ruotsin lainsäädännön (1982:314, asetus rannikkovartioston käytöstä osana puolustusvoimia) mukaan sota-aikana tai muuten valmiutta kohotettaessa Rannikkovartioston henkilöstöä ja kalustoa käytetään asevoimien tukena sen mukaan kuin viranomaisten kesken tarkemmin sovitaan. Rannikkovartioston tukiessa asevoimia, toimii Rannikkovartioston pääjohtaja ja muu tarvittava henkilöstö osana asevoimien pääesikuntaa. Lisäksi on säädetty, että edellä mainitussa tilanteessa rannikkovartioston alukset kantavat sotalippua, lentokoneisiin ja ajoneuvoihin maalataan asevoimien tunnukset ja rannikkovartiomiesten vaatteisiin kiinnitetään tunnukset, jotka osoittavat näiden kuuluvan asevoimiin. Kuitenkin samassa säädöksessä nimenomaisesti todetaan, että edellä mainitut toimenpiteet eivät rajaa rannikkovartiomiesten toimivaltaa viranomaisina. Viimeksi mainitusta voitaisiin Suomessakin säätää nykyistä tarkemmin. Sotavarusteisiin kuuluvia aseita Rannikkovartiostolle ei kuulu. Rannikkovartiomiehet kantavat samoja henkilökohtaisia voimankäyttövälineitä, kuin poliisi Ruotsissa kantaa. Epäselvää julkisten lähteiden perusteella on, miten tiiviisti Rannikkovartiosto ottaa osaa operatiiviseen suunnitteluun.

Monitoimialus KBV 032. Kuva: Kustbevakningen.

Rannikkovartioston aluskalustoon kuuluu valikoima vartioaluksia, jotka ruotsalaiset itse jaottelevat valvonta-aluksiin (16 kpl), ympäristövahinkojentorjunta-aluksiin (5 kpl) ja monitoimialuksiin (10 kpl). Valvonta-aluksia (övervakningsfartyg) on kahta eri luokkaa ja ne vastaavat kokonsa ja suorituskykyjensä puolesta jotakuinkin Rajavartiolaitoksen rannikkovartioveneitä ja partioveneitä. Ympäristövahinkojentorjunta- ja monitoimialukset taas ovat kokonsa puolesta suomalaisittain vartiolaivoja. Erityismaininnan ansaitsevat lippulaivaluokka Poseidonin alukset KBV 001-003, jotka suorituskyvyltään ja ominaisuuksiltaan karkeasti vastaavat Rajavartiolaitoksen Turva-luokkaa. Edellä mainittujen alusten lisäksi Rannikkovartiosto hyödyntää tehtävissään nopeita veneitä (RIB) ja työveneitä, joita yhteensä on noin satakunta, sekä vesijettejä, keveitä (2 kpl) ja raskaita (3 kpl) ilmatyynyaluksia, moottorikelkkoja ja partioautoja. Vartiolaivoilla on kyky hätähinaukseen ja palontorjuntaan haveristialuksella. Varsinainen MIRG-toiminta on järjestetty kunnallisten pelastuslaitosten vastuulle samaan tapaan kuin Suomessakin. MIRG-ryhmät tekevät läheistä yhteistyötä Rannikkovartioston kanssa.

Rannikkovartioston ainokainen ilma-alustukikohta, eli lentorannikkoasema, on sijoitettu Tukholman Skavstan lentokentälle Nyköpingiin. Sieltä käsin Rannikkovartiosto operoi kolmea Dash 8 Q-300 merivalvontalentokonetta (KBV 501-503). Helikoptereita Rannikkovartiostolla ei ole. Ruotsin meripelastushelikopterit on järjestetty Merenkulkulaitoksen alaisuuteen.

Merivalvontalentokone KBV 502 kuvattuna yläviistosta. Kuva: Kustbevakningen.

Rannikkoasemien vahvuus, kalustokokoonpano ja sitä myötä palvelutaso vaihtelevat huomattavasti riippuen maantieteellisestä sijainnista ja siihen läheisesti kytköksissä olevasta asemapaikkakohtaisesta riskianalyysistä. Keskimäärin kullakin rannikkoasemalla palvelee kolmisenkymmentä rannikkovartiomiestä. Vartiolaivat, kuten muutkin alukset, kuuluvat orgaanisesti rannikkoasemiin ja laivojen henkilöstöt siten sisältyvät asemien vahvuuteen. Pienimmillä valvonta-aluksilla normaali miehistön vahvuus on 4 virkamiestä ja suurimmilla monitoimialuksilla 16. Keskimäärin rannikkovartiomies työskentelee noin 12 päivää kuukaudessa, jotka päivät jakaantuvat yleensä kahdesta neljään työputkeen. Pienemmillä aluksilla partioidaan 2-3 päivän jaksoissa ja suuremmilla 4-6:n. Rannikkoasemat eivät välttämättä ole jatkuvasti valmiudessa tai edes jatkuvasti miehitettyjä. Aluskalustoa, mukaan lukien vesijetit ja työveneet, kullakin asemalla on yhdestä noin tusinaan riippuen aseman koosta.

Rannikkovartiostolla oma erityissuorituskyky, Kansallinen alustarkastusosasto (Nationella bordningsgruppen), joka ylläpitää kykyä tukea poliisin erikoisjoukon (Nationella insatsstyrkan, NI) merellistä toimintaa.  Alustarkastusosasto myös tuottaa erikoisvenesuorituskyvyn NI:lle (vrt. Suomen merivartiostojen erikoisveneryhmä).  Rannikkovartijan koulutus luo kelpoisuuden hakea NI:n operaattoriksi.

Kuva: Kustbevakningen.

Rannikkovartiosto ylläpitää vesi-, savu- ja kemikaalisukelluskykyä. Sukeltajia on kaikkiaan noin 80. Sukeltajakoulutus toteutetaan moniviranomaisyhteistyönä. Koulutukseen osallistuvat eri vaiheissa Rannikkovartioston lisäksi laivasto, poliisi, yhteiskuntasuojelu- ja valmiusvirasto (MSB) ja museovirasto. Lisäksi osa koulutuksesta ostetaan yksityiseltä palveluntarjoajalta. Rannikkovartioston sukeltajasuorituskykyyn sisältyy ihmisten ja esineiden etsintä, pelastus, vedenalainen rikospaikkatutkinta, alusten vedenalaisten rungonosien tarkastus, hylkyjen valvonta ja tyhjennys sekä työsukellukset. Tehtävien hoitamiseen sukeltajilla on käytössään viistokaiku- ja ROV-laitteita sekä työsukelluksiin tarvittavia työkaluja ja laitteistoja. 

Rannikkovartiosto osallistuu Frontexin johtamiin kansainvälisiin Välimerellä toteutettaviin Triton ja Poseidon -operaatioihin partiovenein ja ajoittain myös laivoin ja lentokonein. Kuriositeettina mainittakoon, että Rannikkovartioston operatiiviset ulkomaantoiminnot on järjestetty keskushallinnon operatiivisen osaston Rannikkoasemayksikön alaisuuteen yhdeksi "virtuaaliseksi" rannikkoasemaksi (Kuststation Utland) samalle organisatoriselle orrelle fyysisten rannikkoasemien kanssa. Pohtimisen arvoista on, voisiko malli soveltua Suomeenkin. 

KBV 476 ja KBV 477 operaatio Poseidonissa Kreikan merialueella vuonna 2016. Kuva: Kustbevakningen.

Rannikkovartiosto kouluttaa itse miehistö- ja alipäällystötehtäviin tarvitsemansa henkilöstön. Päällystötehtäviin haetaan soveltuvalla korkeakoulututkinnolla. Rannikkovartioston peruskoulutukseen on vuosittain noin 300 hakijaa, joista noin 20 valitaan koulutettaviksi. Rannikkovartijan peruskoulutus järjestetään pääosin Karlskronassa ja se kestää puolestatoista kahteen vuotta riippuen kurssilaisen pohjakoulutuksesta. Peruskoulutukseen sisältyy puolen vuoden mittainen työharjoittelu. Edellytyksenä peruskoulutukseen hyväksymiselle on aiempi merenkulun kansi- tai konealan koulutus. Ennen Rannikkovartijan peruskoulutukseen hakemista, tulee vähintään olla suoritettuina puoli vuotta kestävät kansi- tai konepäällystön perusopinnot asianomaista koulutusta tarjoavassa oppilaitoksessa Ruotsissa. 

Rannikkovartijan peruskoulutukseen sisältyy lakiopintoja, teoria- ja toiminnallista koulutusta Rannikkovartioston lakisääteisiin tehtäviin sekä merenkulkukoulutusta. Kurssilaiset nimitetään määräaikaiseen virkaan. Kurssin jälkeisestä palveluspaikasta saa esittää vienoja toiveita, mutta Rannikkovartioston palveluksen asianmukainen järjestäminen lopulta määrittää valmistuvan kurssilaisen sijoittumisen jollekin rannikkoasemista tai hallinnollisista toimipaikoista, joita riittää koko rannikon pituudelta Luulajasta Malmön kautta länsirannikon Strömstadiin. Peruskoulutuksen ensimmäisenä vuonna palkka on 22 000 kruunua (2170 EUR) kuukaudessa nousten kurssin viimeisenä vuonna 28 400 kruunuun (2800 EUR). Kurssilta hyväksytysti valmistuneiden virat vakinaistetaan. Kaikkien rannikkovartiomiesten (kustbevakningstjänsteman) keskipalkka vuonna 2020 oli 37 000 kruunua (3650 EUR) kuukaudessa.

Ruotsin ja Suomen rannikkovartiostotoimintoihin liittyvä toimintaympäristö on varsin yhtenevä. Vaikka rannikkovartioinnin organisatorinen ratkaisu maiden välillä aika lailla eroaakin, ei operatiivisessa toiminnassa tai kalustossa lopulta merkittäviä eroja ole. Myös toimivalta ja sitä myötä tehtäväkentät ovat viime vuosina lähentyneet toisiaan Rajavartiolaitoksen otettua vastuun ympäristövahinkojen torjunnasta aavalla merellä ja toisaalta Rannikkovartioston esitutkintatoimivallan laajennuttua. Merkittävimmäksi eroksi tehtäväkentässä on jäänyt meripelastuksen johtovastuu. Toisaalta myös merivartiostojen suorittamien rajatarkastusten volyymi painottaa tehtäväkenttää eri tavalla. Kolmantena esille nostettavana erona mainittakoon viranomaisten erilaiset valmiudet sotilaallisen maanpuolustuksen tehtäviin. Yhtäläisyydet, erityisesti merelliseen toimintaan liittyen, ovat kuitenkin eroja suuremmat. Nuo yhtäläisyydet, huomioiden lisäksi maidemme kulttuurinen samanlaisuus ja jaettu historia, luovat erinomaisen pohjan hedelmälliselle yhteistoiminnalle myös jatkossa.

Vesijetti KBV 843. Kuva: Kustbevakningen.

Ilja Iljin