Merikarhujen marssi – merivartioinnin perinnemarssi!

 (Teksti on julkaistu Rajamme vartijoissa 2/2022.)

Klaus Salmi noin vuonna 1945

Kunniamarssi on sotilaallisesti järjestetylle joukolle sotilaskäskyasiana vahvistettu, joukon perinteitä kunnioittava ja yhteishenkeä kasvattava marssiteos. Puolustusvoimien kunniamarsseista päättää tasavallan presidentti. Rajavartiolaitoksen kunniamarsseista päättää tasavallan presidentin asetuksellaan valtuuttamana Rajavartiolaitoksen päällikkö. Rajavartiolaitoksella on oma kunniamarssinsa – Suomen vartio. Puolustusvoimista poiketen, ei Rajavartiolaitoksessa kunniamarssiperinnettä ole ulotettu hallintoyksikkötasalle. Näin ollen ei merivartiostoilla sen kummemmin kuin rajavartiostoillakaan omia kunniamarssejaan ole.

Kunniamarssien lisäksi voivat sotilaalliset joukot epämuodollisemmin vaalia musiikkiperintönään joukon saavutuksen tai juhlapäivän kunniaksi sävellettyjä juhlamarsseja sekä joukon historiaan tavalla tai toisella liittyviä perinnemarsseja. Viimeksi mainittu on merivartioinnillakin olemassa, vaikka se välillä uhkasikin aikojen unhoon upota.

Merikarhujen marssin (säv. Salmi – Kuronen) syntyhistorian on kapteeniluutnantti Rolf Wasiljeff 13.2.1996 Otaniemessä taltioinut seuraavasti:

”Vuoden 1976 talvella tuli silloisen Merivartiokoulun johtajan komkapt Esa Salonsaaren kanssa useaan otteeseen keskustelua siitä, miksei Merivartiokoululla ollut kunniamarssia. Lähinnä minä sitä ihmettelin. Salonsaari sanoi, ettei vartiostoillakaan ollut, muttei se voi olla este Merivartiokoulun marssille.

Kerroin hänelle, että olen kasvanut insinööri ja muusikko Klaus Salmen perheessä ja voisin kysyä häneltä, vieläkö nuotit löytäisivät paikkansa marssin verran. Klaus Salmi innostui kovasti asiasta. Minun piti antaa sävellykselle ensin nimi tai kertoa mitä sen pitäisi kuvata. Minun mielestä musiikin pitäisi ilmaista elävää merta ja sen vartijoita, joten se voisi hyvinkin olla nimeltään Merikarhujen marssi.

Syksyllä 1976 marssi oli valmis. Päätyön teki Klaus Salmi ja innoittajana oli Jouni Kuronen (musikaalisesti erittäin lahjakas jo silloin. Nykyään hän on musiikin lehtorina jossakin Itä-Suomen koulussa). Tapasin vielä alkusyksyllä poliisiorkesterin kapellismestarin [sic] Arthur Fuhrmanin ja pyysin häntä sovittamaan marssin.

Ensimmäinen äänitys saatiin vielä samana syksynä Turun laivastosoittokunnan kanssa – kiitos silloisen MVK:n oppilaan Alpo Akolahden ansiokkaasta toiminnasta. Helsingin varuskuntasoittokunta äänitti tämän kappaleen keväällä 1977. Molemmat äänitteet ovat samalla nauhalla.

1977 vuoden alussa vaihtui koulun johtaja. Samana vuonna merivartiokoulu (kirjattu ikä) täytti 30 vuotta, joten olisi ollut omiaan saada oma kunniamarssi koululle. Koulun johtaja komkapt Seppo Kanerva teki Rajavartiolaitoksen päällikölle esityksen koulun kunniamarssin vahvistamisesta. Vastaus oli: koska Rajavartiolaitoksella ei ole marssia, ei sen joukko-osastollakaan. Kuitenkin tästä aloitteesta Heikki Klemetti sai laitoksen johdolta tehtävän säveltää Rajavartiolaitokselle marssin. Nimeksi tuli Suomen vartio ja se vahvistettiin joulukuussa 1977. Merivartiokoululle marssia ei ole vahvistettu vieläkään.

Merikarhujen marssi on pyynnöstäni omistettu kaikkine oikeuksineen (mistä osoituksena alkuperäisnuotit) Merivartiokoulun käyttöön, vaalimaan koulun perinnettä ja merivartiohenkeä.”

Wasiljeffin kuvaama kunniamarssiprosessin lopputulos pitää kyllä paikkansa – Merikarhujen marssista ei tullut kunniamarssia – mutta komentajakapteeni Mika Suutarisen löytämä dokumentaatio antaa ymmärtää, että asian esittelyä sisäministerille olisi taannoin Rajavartiolaitoksen esikunnassa ainakin valmisteltu.

Rajavartiolaitoksen esikunnassa laadittu esittely (luonnos) sisäministerille Merikarhujen marssin hyväksymisestä Merivartiokoulun kunniamarssiksi

Wasiljeffin kuvauksensa neljännessä kappaleessa mainitsema ääninauha (C-kasetti) on tallessa Merivartiokoulun perinnevitriinissä Länsi-Suomen merivartioston esikunnassa Turussa. Kasetilla tosiaan on taltioituna sekä Laivaston soittokunnan että Helsingin varuskuntasoittokunnan [nyk. Kaartin soittokunta] tulkinnat Merikarhujen marssista. Kasetti soi todistetusti hyvin vielä nyt, 45 vuotta äänityksestä.

Poljennoltaan Merikarhujen marssi ei kuulu suomalaiseen (sotilaalliseen) kunniamarssiperinteeseen, vaan on amerikkalaistyylisesti svengaava. Klaus Salmen jazz-musiikkitausta lienee vaikuttanut oleellisesti marssin luonteeseen. Kuitenkin se ainakin allekirjoittaneen korvaan onnistuu olemaan hyvin reipas, jopa aavistuksen riehakas – ja sellaisena mitä mainioin nimenomaan merivartioinnin perinnemarssiksi. Koppalakki vain kenoon kuunnellessa.

Vaikka kunniamarssiasia ei vuonna 1977 maaliin asti edennytkään, soitettiin Merikarhujen marssia kuitenkin perinnemarssina Merivartiokoulun tilaisuuksissa aina koulun lakkauttamiseen saakka, vuoteen 1996. Myös Pohjanlahden merivartioston tilaisuuksissa Vaasan upseerikerholla tiedetään Merikarhujen marssia usein soitetun Esa Salonsaaren ollessa merivartioston komentaja. Sittemmin on soitanta jäänyt vähäisemmäksi ja nykyiselle merivartiomiespolvelle on marssi, ikävä kyllä, jo varsin vieras.

Kysymys merivartioinnin kunnia- tai perinnemarssista nousi uudelleen esiin pohtiessani soittolistaa Merivartioinnin 90-vuotisjuhliin. Erilaisia vaihtoehtoja, kuten kokonaan uuden marssiteoksen tilaamista tai avointa sävellyskilpailua harkittiin merivartioinnin juhlavuoden musiikilliseksi kunnioittamiseksi. Käymieni keskustelujen perusteella alkoi Merikarhujen marssi pikkuhiljaa paljastua merivartiohistorian kätköistä. Suurimman työn marssin esiin kaivamisessa teki komentajakapteeni Mika Suutarinen – kiitokset Mikalle siitä. Marssi, jolla on jo tarina, alkoi näyttäytyä arvokkaampana ja siten parempana vaihtoehtona kuin tapahtumaa varten tilattu uustuotanto. Kunniamarssi ei Merikarhujen marssi ole edelleenkään, mutta perinnemarssina sitä voitaneen jo hyvin perustein pitää. Toivokaamme, että marssiperinne tästä entisestään elpyy.

Merikarhujen marssia ei tietojeni mukaan toistaiseksi ole kenenkään toimesta äänitetty julkisesti saataville. Partituurin saa kyllä verkosta tilattua, jos marssin haluaa kotiorkesterillaan soitattaa. Allekirjoittaneella on marssi tuolta mainitulta C-kasetilta digitoituna äänitiedostoksi ja mielelläni sen jaan kuunneltavaksi kiinnostuneille. Rajavartiolaitoksen esikunnan Viestintäyksikön tuella tultaneen perinnemarssi alustavien keskustelujen perusteella myös Rajavartiolaitoksen YouTube -kanavalla julkaisemaan. Ponnistelut marssin tekemiseksi tunnetuksi ja saattamiseksi laajemmin kuultaville jatkuvat.

Päivitys 8.6.2022: Marssi kuvakollaaseineen on julkaistu RVL:n YouTube -kanavalla. Voit kuunnella sen täältä.

Ilja Iljin