Merivartioinnin perinnetyötä

 Teksti on julkaistu LSMV:n eVemma -lehdessä 2/2022.

SMMV:n ja PLMV:n liput matkalla konservoitaviksi. Kuva: Vesa Alén.

Rajavartiolaitoksen perinnepäivää sekä Raja- ja merivartiojoukkojen perinnepäivää vietettiin yhteisessä tilaisuudessa juhlallisin menoin Kotkassa 18. - 19.8. Tänä vuonna tilaisuuden järjesti SLMV, ensi vuonna vuorossa on KR ja saattaa olla, että vuonna 2024 on LSMV:n vuoro, joskin tuo vahvistuu myöhemmin. Omalla vartiostollamme ei tämän vuoden tilaisuudessa ollut virallista roolia. Itse vierailin paikalla pikaisesti toimittaakseni vartioston perinnehallintoyksiköiden, SMMV:n ja PLMV:n, liput Merivartiomuseoon konservoitavaksi. Liput ovat vuosikausien varastoinnin jälkeen joutuneet heikkoon kuntoon ja kaipaavat ammattilaisen kosketusta. 

PLMV:n lippu oli pitkään Vallgrundissa ja kulkeutui sieltä Turkuun tämän vuoden keväällä. SMMV:n lippu taasen löytyi Kerosiinitieltä RVLE:n Turun keskusvarastosta. Nyt liput kirjataan Merivartiomuseon kokoelmaan ja konservoinnin jälkeen deponoidaan tänne Länsi-Suomen merivartioston esikuntaan, jossa ne pannaan esille arvolleen sopivalla tavalla. Esillepanolla vartiosto osoittaa kunnioituksensa niiden aiempien sukupolvien työlle, jotka noiden edesmenneiden hallintoyksiköiden lippujen alla ovat kortensa kekoon kantaneet Läntisen Suomen merellisen turvallisuuden hyväksi.

Toisena perinneasiana käynnissä on Kansallisarkiston johdolla selvitystyö palveluksessa menehtyneiden raja- ja merivartijoiden tietojen keräämiseksi yhteen tietokantaan. Tietojen kokoaminen mahdollistaa heidän kalliin uhrinsa ja arvokkaan muistonsa kunnioittamisen jatkossa esimerkiksi muistolaatoin ja kunniatauluin. Tietoja etsitään muun muassa vanhoista sanomalehdistä. Esimerkkinä etsitynkaltaisesta uutisesta käyköön oheinen Keski-Uusimaa -lehdessä 20.2.1932 julkaistu juttu, joka koskee Uudenkaupungin talviasemalla palvelleiden merivartijoiden, Artturi Palmroosin ja Eino Isotalon, menehtymistä pirtutakavarikkoreissulla. Mikäli tämän lukijoilla on tallessa leikkeitä vastaavista ikävistä tapahtumista tai muutoin tietoa asiaan liittyen, pyydän olemaan yhteydessä allekirjoittaneeseen tietojen välittämiseksi eteenpäin.

Keski-Uusimaa 20.2.1932

Muitakin moninaisia perinnehankkeita on käynnissä, mutta niistä ehkä lisää myöhemmissä julkaisuissa, koska eVemman toimitus jo nykyisellään vahvasti kritisoi näiden tekstieni pituutta. Perinneasiat ylipäätään jakavat mielipiteitä, toisia kiinnostavat kovastikin ja toisia taas ei tippaakaan. Yleensä vanhemmiten kiinnostaa enemmän kuin nuorempana. Itse näen historian tiedostamisen tärkeänä osana ammatti-identiteettiämme ja työnkuvamme kokonaisuuden ymmärtämistä. Olemme tässä nyt, koska olemme tulleet jostain ja menossa jonnekin. Kaikella mitä teemme on sekä historia että tulevaisuus. Sen lisäksi, että omalla toiminnallamme muodostamme nykyisten kollegoidemme kanssa vahvan merellisen turvallisuuden ketjun, kulkee kauttamme ketju myös historiasta tulevaisuuteen. Olkaamme vahvoja lenkkejä noissa kummassakin!

Ilja Iljin