Sinus nostrum – Nato-lahtemme

 Teksti on julkaistu kolumnina Rajamme vartijat -lehden numerossa 2/2024

VL Uisko ja KBV 202. Kuva: Rajavartiolaitos

Rakas länsinaapurimme maaliskuun alussa vihdoin otti ja liittyi Natoon viimeisten änkyröiden päätettyä jahkailunsa. Liittymisen myötä Itämerestä sanotaan tulleen sotilasliiton sisämeri tai tuttavallisemmin ”Nato-järvi”. Venäläisillä kyllä yhä on asiasta pari painavaa vastalausetta sanottavanaan, joista toinen on Pietari ja toinen Kaliningrad. Jos jostain alueesta kiistatta Naton sisävesi tuli, niin kotoisesta Pohjanlahdestamme. Yhteistyö toki on Ahvenanrauman pohjoispuolella ollut tiiviistä tähänkin saakka, mutta nyt katsomme yhteistä merialuettamme sotilaallisestikin samojen silmälasien läpi, kuin konsanaan 1808. Strategiset mannerlaatat liikahtivat Ruotsin Nato-jäsenyyden myötä asentoon, jossa Suomen puolustukselle muodostui kaivattua syvyyttä ja merellisestä selustastamme tuli sotilaallisen logistiikan valtaväylä.

 

Strateginen laattatektoniikka ei tietenkään tapahdu vailla vaikutuksia myöskään meri- ja rajavartioinnin kenttään. Aivan vähimmillään on toimintaympäristö-PowerPointeihin saatava isompia karttoja ja herra paratkoon, ehkä parratkin on yhteensopivuuspaineissa vielä sallittava. Lisäksi lienee tarpeen sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden raja-aidalla toimiessamme, ja maapohjan näin järistessä, jäseniään taiten liikuttaa, jottei aidalta putoa. Varasuunnitelmaksi voimme tähytä kummalla puolella aitaa on pehmeämpää. Toivottavasti ei sentään tasapaino liiemmin horju. Kansallinen ratkaisumme on olosuhteisiimme toimiva ja toivon mukaan Natokin sen ymmärtää. Ehkä asia pitää Natolle näyttää ja opettaa.

 

Merivartioston näkökulmasta liittoutuminen luo mahdollisuuksia – ja jopa velvoitteita – edelleen tiivistyvälle yhteistyölle sisarorganisaatiomme Ruotsin rannikkovartioston kanssa. Mahdollisessa kineettiseksi äityvässä konfliktissa Venäjän kanssa vaatisi Naton koillisen rintaman puolustaminen, ja jo siihen varautuminen, valtavia Suomeen suuntautuvia logistisia virtoja. Kunnes maamme joskus yhdistetään Atlantin satamiin läntisen leveyden rautatielinjoin esimerkiksi Torniosta, Vaasasta ja Turusta, on ainut riittävän paksu putki logistisen virran kuljettamiseen Itämeri. Uhkataso pääaltaalla on sanotussa skenaariossa korkea, mikä jo osaltaan kielii siitä, että aivan sisämerestä ei nyt ole kyse. Pääallasta ei kuitenkaan voi kiertää, vaan uhkaan on vastattava riittävällä suojalla. Oiva tehtävä laivastolle. Koillisille latvavesille, Suomenlahdelle, tuossa tilanteessa tuskin kannattaa rahtialuksella lainkaan mennä, vaan on logistiikkaputki ohjattava Märketin vieritse tai Kihtiä pitkin turvallisemmalle Nato-lahdelle. Sielläkin se on suojattava uhkaa vastaavalla tavalla. Oiva tehtävä meri- ja rannikkovartiostolle, joiden läsnäolo pohjoisessa joka tapauksessa on molempien maiden merivoimiin verrattuna suhteessa vahva.

 

Logistiikkaputki turvataan ensisijaisesti jatkamalla normaalia merivartiotoimintaa lahden molemmin sekä edelleen syventämällä merivartioinnin operatiivista yhteistyötä ja keskinäistä tietojenvaihtoa. Jaetulla tilanneymmärryksellä, yhteisellä suunnittelulla, toistemme resurssivajeita saumattomasti paikaten ja ylipäätään yhteinen intressi mielissämme toimien, on meillä mahdollisuus edelleen vahvistaa Pohjanlahden merellistä turvallisuutta myös normaaliolojen häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Olisiko ajatuksena mahdoton, jos vaikkapa monialaisen merellisen operaation (MMO) puitteissa ensiaskeleena määräajaksi toimeenpanisimme koko Pohjanlahden kattavan yhteisen operatiivisten resurssien käytön suunnittelun. Myöhemmässä vaiheessa voisimme kokeilla jopa yhteistä kenttä- ja yleisjohtoa vaikkapa tiettyihin tehtävätyyppeihin sitoen. Viimeksi mainittuun voi muutaman Itämeren suolapulssin verran aikaa kulua, mutta mitäpä se hyvejää ennalta yhteistyön syventämiselle rajoja panna.

 

Mitä tiiviimmäksi ja arkipäiväisemmäksi rannikkovartiointiyhteistyö Nato-lahden yli kehittyy, sen parempi. Lähtötaso on korkea ja merellinen turvallisuutemme kirkkaasti maailman kärkeä. Ehkäpä Suomi ja Ruotsi tätä pontimenaan käyttäen voisivat yhdessä tavoitella Tornio-Haaparannan kaksoiskaupunkiin Naton rannikkovartioinnin osaamiskeskusta.

Ilja Iljin