EU:n arktinen tyhjyys

Teksti julkaistaan Rajamme vartijoiden numerossa 1/2025.

Aurora Borealis - 2000-luvun alussa laadittu konsepti yhteiseurooppalaiseksi jäänmurtajaksi. Kuva: Wärtsilä. 

Venäjän jäänmurtajalaivasto on tunnetusti maailman suurin. Kymmenillä raskailla Jäämeren kyntäjillään, mukaan lukien maailman suurimmat ja toistaiseksi ainoat ydinkäyttöiset murtajat, on itänaapurimme arktinen läsnäolo omassa luokassaan. Kiina on nopeasti kasvattanut arktista kyvykkyyttään ja operoi tällä hetkellä neljää arktiseen toimintaan kykenevää jäänmurtajaa. Kiinan rannikko on tuhansia merimaileja Jäämerestä, mutta valtio on huolimatta tästä maantieteellisestä rasitteesta julistanut itsensä ”lähiarktiseksi” valtioksi. Aina Kiinan puhuessa itsestään arktisena valtiona voi kuvitella Xi Jinpingin iskemässä silmää. Liittolaisemme Kanada ja Yhdysvallat ovat päättäneet rakentaa rannikkovartiostolleen uusia jäänmurtajia. Suorituskyvyn lisäämistä tapasi Rannikkovartioston entinen komendantti, amiraali Karl L. Schultz, perustella toteamalla, että: arktiksella läsnäolo on vaikutusvaltaa. Näinhän se saattaa toki olla muuallakin.

Euroopan unionilla on jäsenvaltioidensa Suomen ja Ruotsin kautta arktisia maa-alueita. Grönlanti on Tanskalle kuuluva EU:n merentakainen alue ja grönlantilaiset ovat EU-kansalaisia. EU on näiden sidonnaisuuksiensa kautta eittämättä arktinen toimija. Arktinen turvallisuus on mainittu EU:lle tärkeäksi sekä vuoden 2022 strategisessa kompassissa että vuoden 2023 päivitetyssä merellisessä turvallisuusstrategiassa. Viimeksi mainittu peräänkuuluttaa merellisen tilannetietoisuuden lisäämistä arktiksella. Unionin arktisen politiikan tiedonannon (JOIN/2021/27 final) mukaan EU:lla on geopoliittisena voimana strategisia ja yleisiä intressejä sekä Eurooppaan sisältyvällä että laajemmalla arktisella alueella ja lisäksi EU:n täysimääräinen osallistuminen arktisen alueen asioihin on geopoliittinen välttämättömyys. Amiraali Schultzin maksiimia mukaillen EU:n arktisen vaikutusvallan suhteen on kuitenkin niin ja näin, koska läsnäolo ainakin Jäämerellä on ohut tai olematon. Itämerellä EU:n jäsenvaltioilla on verrattain runsas jäänmurtajalaivasto erityisesti Suomen ja Ruotsin omistuksessa. Näistä aluksista osa kykenisi toimintaan myös Jäämerellä, mutta siihen ei ole tunnistettu tarvetta ja toisaalta talvikaudella murtajia tarvitaan kotimerellään. Ehkä kesällä jäämerenreissunkin ehtisi. Itämerenkaluston lisäksi muutamilla jäsenmailla on yksittäiset polaaritutkimuksen tarpeisiin osoitetut jäänmurtajat.

 

Arktis on saanut uutta merkitystä myös Suomessa johtuen siirtymisestämme Naton Norfolkin yhteisoperaatioesikunnan alaisuuteen. Operaatioalueeseen kuuluvat pohjoisen korkeat latitudit, ja tapahtumat siellä kytkeytyvät keskeisesti Suomen turvallisuuteen. Arktisen alueen turvallisuuden edistäminen niin Naton kuin EU:nkin kautta on väistämättä vahvasti Suomen intressissä. Sitä suuremmalla syyllä, kun suomalaiselle osaamiselle on kysyntää kaikessa arktisessa toiminnassa ja ehkäpä erityisesti laivanrakentamisessa. Siitä kielii Pohjois-Amerikan liittolaistemme kanssa tehty jäänmurtajayhteistyön yhteisjulistuskin.

 

Kuten todettua, läsnäolo on vaikutusvaltaa. EU on läsnä lähimerillään paitsi jäsenvaltioidensa toiminnan kautta, myös esimerkiksi Unionin kolmen rannikkovartiostotoimintoja tuottavan erillisviraston eli Frontexin, EMSA:n ja EFCA:n toimeenpanemien monialaisten merellisten operaatioiden (MMO) muodossa. Ehkä näiden operaatioiden kehystä voitaisiin laajentaa Jäämerelle ja muokata siten, että EU saavuttaisi pysyvän tai puolipysyvän operatiivisen läsnäolon myös pohjoisilla äärillään. Tai kenties partiointi voitaisiin toimeenpanna Euroopan ulkosuhdehallinnon johtamien siviilikriisinhallintaoperaatioiden tarjoaman mallin pohjalta. Joku toimintamuoto joka tapauksessa tarvitaan, jotta Unionin julkilausutut tavoitteet arktisten intressien turvaamisesta, merellisestä turvallisuudesta ja riittävästä tilannekuvasta täyttyisivät.

 

Nimenomaan rannikkovartiostotoiminnot voisivat olla sisällöllisesti sellaista toimintaa, jolle EU:n olisi mielekästä läsnäolonsa pohjoisessa perustaa. Rannikkovartiostoilla lähtökohtaisesti on osaaminen ja yleinen hyväksyttävyys toimia sellaisissa asioissa, jotka EU:ta arktiksella kiinnostavat. Rannikkovartioston vartiolaiva on sota-alukseen verrattuna jännitteitä lieventävä. Partiointi jäänmurtokykyisillä vartiolaivoilla Jäämerellä kuitenkin tuottaisi EU:lle jämäkkää uskottavuutta arktisella alueella – aivan eri tavalla, kuin jäsenvaltioiden tutkimuskäyttöön tarkoitettujen alusten ajoittaiset vierailut. Partiointiin toki ensin tarvittaisiin soveltuvaa kalustoa, ja siinä suomalaiset varmasti voisivat auttaa.

 

Ilja Iljin