Lex paciferat – Santarmistoyhteistyön mahdollisuuksia

Teksti on julkaistu Rajamme vartijoiden numerossa 4/2024.

Santarmisto, mekö? Useissa Euroopan maissa asevoimien ja poliisin rinnalla toimii santarmistoviranomainen, jollaisia ovat esimerkiksi sellaiset kunnianarvoisat instituutiot, kuten Ranskan Gendarmerie nationale, Alankomaiden Koninklijke Marechaussee, Espanjan Guardia Civil, Italian Arma dei Carabinieri ynnä muut. Santarmistot ovat sotilaallisesti järjestettyjä ja siviilipoliisia raskaammin varusteltuja lainvalvontaviranomaisia, jotka osallistuvat maanpuolustukseen asevoimien rinnalla tai osana, torjuvat rikollisuutta sekä pitävät yllä järjestystä ja turvallisuutta – usein erityisesti harvaan asutuilla seuduilla. Lisäksi santarmistojen tehtäviin kansallisista erityispiirteistä riippuen voi kuulua kriittisen infran suojelua, joukkojenhallintaa tai moninaisia muita turvallisuus- ja turvaamistehtäviä, myös rajaturvallisuutta ja rannikkovartiostotoimintoja. Kotoisan kuuloinen konsepti suomalaiselle rajavartijalle siis. 

Nato ei rajaturvallisuutta käsitteenä omakseen tunnista, eikä rajajoukkoja joukkotyyppinä. Rajaturvallisuusorganisaation siten on haastavaa löytää itselleen vastinparia itsenäiseen yhteistoimintaan puolustusliittomme puitteissa. Rannikkovartiostoja liittouman toiminnassa toki muutamia mukana hyörii, mutta se lienee viiteryhmänä turhan kapea vastaamaan kaikkiin tarpeisiimme. Santarmistotyyppiset joukot (Gendarmerie Type Forces, GTF) sen sijaan ovat käsitteenä Natolle tuttua huttua, ja sellaisten joukkojen yhteistoiminnalle ovat puitteetkin valmiina. Italian Vicenzassa sijaitsee Vakauttavan poliisitoiminnan osaamiskeskus (Stability Policing CoE), jonka puitteissa Nato-maiden santarmistot järjestävät toimialan koulutuksia, seminaareja ja harjoituksia, kehittävät standardeja, yhteentoimivuutta ja parhaita käytänteitä sekä tuottavat tutkimusta. Olisikohan Rajavartiolaitoksella tuollaiseen annettavaa tai sieltä jotain saatavaa? Luultavasti vähintään verkostoitumista verrokkien kanssa ja ehkä mielekäs, itsenäinen liittymäpinta Natoon. 

Osaamiskeskuksen kanssa samalla, kenraaliluutnantti Antonio Chinotton mukaan nimetyllä kasarmilla Vicenzan keskustassa, vastapäätä ravintola Mamma Miaa, majaansa pitää myös Euroopan santarmistojoukon (European Gendarmerie Force, EUROGENDFOR tai EGF) pysyvä esikunta. Tämä santarmijoukko ei kuulu sen enempää Naton kuin Euroopan unioninkaan rakenteisiin, vaan on ketteryyden turvaamiseksi perustettu erillisellä hallitustenvälisellä Velsenin sopimuksella vuonna 2007. Jäsenorganisaatiot ovat muutamin poikkeuksin samat, jotka osallistuvat Naton osaamiskeskuksen toimintaan. Jäseneksi voivat mainitun sopimuksen perusteella hakea sellaiset EU-maat, joilla on ”sotilaallisen statuksen omaava poliisivoima” (art. 42). Jos tuohon kriteeriin sopivaa organisaatiota ei jäsenvaltion kansallisessa viranomaisrakenteessa ole, kelpaa kumppaniksi EU-jäsenvaltio tai hakijamaa, jonka sotilaallisella joukolla on jossain määrin poliisikykyjä (art. 44). EUROGENDFOR on seitsentoistavuotisen historiansa aikana tuottanut santarmistopalveluita parissa tusinassa operaatiossa Naton, EU:n ja YK:n lippujen alla. Tälläkin hetkellä esimerkiksi Ukrainassa, Georgiassa, Moldovassa, Kosovossa ja eri puolilla Afrikkaa. Liekö tästä meille yhteistoimintafoorumiksi? Sijaintisynergian vuoksi molemmat edellä mainitut kätevästi hoituisivat vähimmillään yhdellä kaksoishatulla. Sinänsä kevyehkö panostus pääsystä eurooppalaisen santarmiston saleihin, päättäviin pöytiin ja osaksi perhettä. Saatava lisäarvo toki on huolella punnittava.

On identiteettikysymyskin, ollaanko tässä rajavartioviranomaisen ja rannikkovartioston lisäksi ainakin jossain määrin vielä santarmisto. Tunnusmerkit kyllä pitkälti täyttyvät ja uuden luokan ei tarvitse millään tapaa edellisiä poissulkea. Kuten eurooppalaisia, ja ennen kaikkea maailman muissa kolkissa toimivia santarmistoja tarkastellessa käy selväksi, on santarmistotalossa katto korkealla ja seinät leveällä. Monenlaisia viranomaisia mukaan mahtuu. Hyvin solahtavat santarmistoviranomaisen tehtäväkenttään sotilaallisen maanpuolustuksen ja ”jäykemmän YJT:n” rinnalle rajaturvallisuus ja merellinen turvallisuus. Santarmisto on tunnettu ja merkittävä eurooppalainen instituutio, johon kytkeytymisestä ei välttämättä ainakaan haittaa ole. Sotilaallinen liittoutumisemme saa sisältöään ja merkitystään liittolaistenvälisestä yhteistyöstä. Jos ei rajaturvallisuuskärki Natossa vedä, niin ehkä santarmistokärki sitten.